4.5.2012

Miten tutkin?

Tutkimukseni tavoitteet ja kysymykset tuntuvat tarpeeksi selviltä tässä vaiheessa, mutta pohdin edelleen vimmatusti, mitkä ovat parhaat tavat saada vastauksia. Olisi hienoa, jos teorioita ja metodeja voisi hankkia valintamyymälöistä tai miksei myös tuottajatori-tyyppisistä paikoista. Tuotteet olisi ryhmitelty ja kuvattu yksiselitteisesti, asiantuntevat myyjät kertoisivat kunkin ominaisuuksista ja soveltamiskohteista. Fiineimmissä butiikeissa asiakkaalle räätälöitäisiin juuri omaa tutkimusta ja tarkoitusta varten sopivat. Koska tämä ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollista, olen joutunut perehtymään asiaan itse.

Tieteellisen tutkimuksen valmistamiseen tarvitsen:
- Teoreettinen viitekehys käsitejärjestelmänä, joka soveltuu tutkimuskohteen tarkasteluun (pohja on oleellinen, aloita valmistus heti, jätä kypsymään)
- Aineisto, joka kertoo jotakin tutkittavasta (kerää, kunnes on kyllääntynyt)
- Metodin havaintojen tekemiseen ja aineiston analysointiin (hollandaiseakaan ei pidä valmistaa alumiinikattilassa)
- Mahdolliset substantiaaliset teoriat, jotka väittävät jotakin tutkittavasta ilmiöstä (kaikki mausteet eivät sovi yhteen).

Käsittelen teoreettista puolta myöhemmin ja kerron tässä valinnoistani aineiston ja metodien suhteen. Aion koota aineistoni erilaisista arkeologista kulttuuriperintöä ja muinaisjäännöksia koskevistaa lausumista ja teksteistä (laajasti ymmärrettynä). Käytän valmiita dokumentteja, kuten viranomaislausuntoja, kohderekistereitä, tiedotteita, ohjeita ja oppaita sekä akateemisen tutkimuksen piirissä tuotettuja opinnäytetöitä, julkaisuja ja tutkimusraportteja. Mutta ajattelin myös haastatella arkeologeja institutionaalisten tekstien kanssa keskustelevan vertailuaineiston muodostamiseksi. Kansalaisnäkökulma rajautunee pois kokonaan tai hyvin viitteelliseksi otokseksi, niin kiinnostava kuin se onkin.

Sovellan aineiston analyysissa laadullisen kieli- ja tekstianalyysin menetelmiä, diskurssianalyysia ja sisällönanalyysia. Näiden eron voi tiivistää hiukan väkivaltaa tehden seuraavasti: sisällönanalyysi kertoo mitä tekstissä on ja diskurssianalyysi taas miten se on tuotettu. Diskurssianalyysi soveltuu käsittääkseni juuri vallan mekanismien tarkasteluun, mikä on yksi itseäni kiinnostavista teemoista. En aio käyttää näitä analyysimenetelmiä jäykän dogmaattisesti, vaan nimenomaan soveltaen. Ontologian muodostaminen, kuten kaikki termityö, perustuu terminologisen käsiteanalyysin periaatteisiin. Ontologisoinnissa täytyy ottaa huomioon myös teknisiä ja sisällöllisiä standardeja (esim. CIDOC CRM), mutta murehdin sitä myöhemmin.


4 kommenttia:

  1. Miten tutkin -bloggaus johtaa ainakin minut aiempaan Mitä tutkin -tekstiin. 'Tietyissä sosiaalisissa tilanteissa' - nuo tilanteet on kai kyettävä määrittämään aika tarkasti. Mitkä siis ovat ammatillisten arkeologien olennaisia sosiaalisia tilanteita?

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän sen niin, että ne ovat juuri niitä tilanteita jotka tuottavat 'diskursseja'. Diskurssi voidaan ymmärtää monella tavalla, en ole vielä määritellyt sitä tarkasti itselleni. Kyse voi olla puhe- tai esitystavasta, tiettyyn tilanteeseen ja tarkoitukseen liittyvän sallitun/sopivan kommunikaation kirjosta. Aineistoa läpikäydessä alkaa toivottavasti hahmottua teemoja, jotka voidaan lopulta tulkita näiksi tilanteiksi. Kyseessä ollee siis sekä analyysin väline että tutkimustulos?

    VastaaPoista
  3. Hienoa että päätit ryhtyä väitöskirjaa tekemään, ja vielä näin mielenkiintoisesta aiheesta!

    Harmi että olet jättämässä kansalaisnäkökulman pois, mutta ymmärrän kyllä, että rajaustakin on tehtävä. Ehkä palaat asiaan "terapiatyönä" siinä vaiheessa jos/kun hallinnollinen puoli alkaa tuntua liian raskaalta. Kansalaispuolelta voisi kuvitella tulevan hiukan raikkaampia tuulahduksia, joita voisi purkaa vaikka erillisinä artikkeleina. Kuvittelisin että se jollakin tasolla myös saattaisi syventää tutkimuksesi näkökulmaa ja toisi uutta innostusta jos on tarpeen. Eli ei sekään "sivupolku" menisi hukkaan.

    VastaaPoista
  4. Toivon todella, että aihe kiinnostaa typistettynäkin. Kansalaisnäkökulmasta luopuminen oli tuskallista, koska se oli yksi tärkeimmistä lähtökohdistani - siis kertakaikkisen kiinnostava puoli tässä aiheessa! Se on tietysti edelleen potentiaalinen ja luonteva jatkotutkimuksen kohde, jos näin kauaskantoinen suunnittelu sallitaan tässä vaiheessa. Tuntui kuitenkin välttämättömältä edetä tässä järjestyksessä ja selvittää ensin arkeologian alan näkemyksiä.

    Tavallisten kansalaisten lisäksi on monia ei-arkeologien ryhmiä, jotka kuitenkin ovat tavalla tai toisella tekemisissä arkeologian kanssa: harrastajat, maanomistajat ja rakennuttajat, maankäytön suunnittelijat ym. Näidenkin "sidosryhmien" haastattelu täydentäisi kuvaamme arkeologisesta kulttuuriperinnöstä. Tähän kietoutuvat edelleen myös erilaiset viestinnän ja kommunikoinnin kysymykset, jotka ovat itselleni läheisiä.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, kysy, kommentoi ja keskustele:

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.