27.2.2015

Viimeinen vuosi

Olen aloittamassa viimeistä vuotta väitöskirjan tekijänä, joten olkoon tämä 3/4-matkan välitilinpäätös eli kokoelma huomioita tohtoriopiskelijan elämästä.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin sanoa kanssapuurtajille tai oikestaan kaikille tietokoneen työparina työskenteleville: huolehtikaa varmuuskopioinnista. Siis todella, vakavasti ja huolella.

Oma tutkimukseni keskeytyi 11.1.2015 muutamaksi viikoksi kovalevyn hajottua. Tietokone korjattiin uudella kovalevyllä (suosittelen ja kehun PC Systemsin nopeaa toimintaa), mutta vanhalla olleet tiedostot jäivät kaiken avun ulottumattomiin. Kolmen vuoden työ olisi muuttunut elektroniikkajätteeksi ilman pilveen tallennettua varmuuskopiota. Käytän väitöskirjan tiedostojen tallentamiseen SugarSync-palvelua, joka asetusten säätämisen jälkeen synkkaa määritellyt tiedostokansiot automaattisesti ja reaaliaikaisesti pilveen. Korjaamon poikien neuvosta tallennan nykyisin kaikkein kalleintani, eli päivittäin karttuvaa käsikirjoitusta, myös Dropboxiin.

Blogin päivittäminen jäi muun kirjoitustyön jalkoihin jo viime vuoden alkupuolella, mutta kaikesta kirjoittamisesta on ollut hyötyä. Palasin postauksiini viimeksi viime syksynä, kun aloin toden teolla koota tekstiä yhtenäiseksi, kokonaiseksi dokumentiksi. Kirjoitan siis monografiaa, mitä ratkaisua en ole katunut. Tuntuisi todella vaikealta pitää kiinni kaikesta siitä, mitä ajattelin ja kirjoitin kolme vuotta sitten, tai toisaalta jakaa työtä sekä itsenäisinä teksteinä että kokonaisuutena toimiviin artikkeleihin.

Kirjoitin viime vuoden puolella kuitenkin yhden englanninkielisen artikkelin Fennoscandia Archaeologicaan, joka on ensimmäinen 'oikea', vertaisarvioitu tieteellinen tuotokseni. Artikkelin aihe liittyy tietysti tutkimukseeni, mutta ajattelin ennen kaikkea harjoittelevani kirjoittamista englanniksi sekä julkaisemisruljanssia arviointeineen ja monipolvisine korjailuineen. Tuntui ajoittain todella työläältä, mutta näin jälkeenpäin olen tyytyväinen, että tuli tehtyä. FA:n numeroiden embargo on jatkossa vain puoli vuotta, joten tekstini on vapaasti luettavissa verkossa ensi heinäkuussa. Ne, jotka eivät malta odottaa siihen asti, kääntykööt Tiedekirjan puoleen.

Tietokoneongelmien ratkettua olen päässyt taas juonen päästä kiinni, ja tämä työvaihe vaikuttaa palkitsevalta. Aineistot on kerätty, järjestetty, luettu ja mietitty - nyt saan korjata tämän työn hedelmiä. Väitöskirjan rakenne on loksahtanut suurin piirtein paikalleen, sisällysluettelo antaa tarinalleni juonen, jota seurata. Tekemistä on vielä tolkuttomasti, mutta väistämättä vähemmän joka päivä. Työn sisällön lisäksi työn tekemisen tavat ovat muotoutuneet juuri itselleni sopiviksi. Rutiinit: suosittelen lämpimästi.

Yleisenä tuntemuksena todettakoon, että tutkimuksen teko on ihmisen parasta aikaa. Olen nauttinut lähes jokaisesta hetkestä sen jälkeen, kun ensimmäinen myönteinen apurahapäätös teki elämän realiteeteistä vähemmän karuja. Työskentelin 2013-2014 Suomen Kulttuurirahaston apurahalla, mistä olen ikuisesti kiitollinen lähestulkoon kyyneleet silmiin nostattavalla voimalla... Seuraavat 12 kuukautta saan ilokseni palkkaa Helsingin yliopiston historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelman tohtorikoulutettavana. Aika tarkalleen vuoden päästä pitäisi siis olla valmista, ja uskon vahvasti että näin on.

Ja vielä kertaalleen, varmuuden vuoksi: huolehtikaa varmuuskopioinnista.