tag:blogger.com,1999:blog-26441321861482613792024-03-19T06:44:46.223+02:00Ad docTiellä tohtoriksi - matkapäiväkirjaJohanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.comBlogger33125tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-66949158051126305512015-03-23T11:54:00.001+02:002015-03-23T12:56:02.546+02:00Kulttuuri- ja luonnonperinnön erottelusta: tapaus Vanhankaupunginkoski<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkWMPY6BzaIOB7nP0wSDfz6FFSCcDN-gTML8VvriuJW7_bt1oaK5baoVWZTtuUw07sqsxaiP_xl11Wpibjk9Uwefntb2xrwmR6xfqYJhuw61-i3wAqRbexhy-_b-Oqt0u0lfp7ncWNYA/s1600/_MG_4510.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkWMPY6BzaIOB7nP0wSDfz6FFSCcDN-gTML8VvriuJW7_bt1oaK5baoVWZTtuUw07sqsxaiP_xl11Wpibjk9Uwefntb2xrwmR6xfqYJhuw61-i3wAqRbexhy-_b-Oqt0u0lfp7ncWNYA/s1600/_MG_4510.JPG" height="200" width="132" /></a>Helsingin Sanomat kirjoitti tänään <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1426998763074" target="_blank">aloitteesta</a> Vanhankaupunginkosken padon purkamiseksi. Kala-aktivistit ovat vaatineet padon purkamista, jotta kalat saisivat temmottua itsensä ylös koskea Vantaanjokeen kutemaan. Helsingin ympäristölautakunta käsittelee purkamista huomenna. Tänään myös kaksi arkeologikollegaani, Mikael A. Manninen ja Kristiina Mannermaa yhdessä ympäristöhistorioitsija Mikko Saikun kanssa, ottivat asiaan kantaa Hesarin mielipidesivuilla otsikolla: "<a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1426994487529" target="_blank">Vapaana virtaava koski ei heikentäisi kulttuuriarvoja</a>". Tämä postaus on oikeastaan kommentti heidän kirjoitukseensa, joka nosti esiin muutamia mielenkiintoisia, väitöskirjatutkimukseenikin liittyviä seikkoja. Korostan, että oma asiantuntemukseni koskee perintönäkökulmaa, enkä väitä 'tietäväni', mikä on paras ratkaisu. Pohdin tässä lähinnä sitä, millaisia intressejä asiassa minun mielestäni on vastakkain.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt3mWNGi1manao9hncv6Gbr-pqiEewyYVgduppinsjdJ4Hxnbc2zUfk2FBA5RNbXRk3VwkU8n3vLofU5-Wlg4I87lxprQ9DTBPSmmT-5ykWUs32ycMpHxW3hJL21cXFd9rOV5PJH_-4w/s1600/_MG_4498.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt3mWNGi1manao9hncv6Gbr-pqiEewyYVgduppinsjdJ4Hxnbc2zUfk2FBA5RNbXRk3VwkU8n3vLofU5-Wlg4I87lxprQ9DTBPSmmT-5ykWUs32ycMpHxW3hJL21cXFd9rOV5PJH_-4w/s1600/_MG_4498.JPG" height="213" width="320" /></a></div>
Manninen, Saikku ja Mannermaa kehystävät ongelman kulttuuri- ja luonnonperinnön vastakkainasetteluksi. Heidän mukaansa on ratkaisevaa, "tunnustetaanko luonnonperinnön arvo osana kulttuuriympäristöä". He esittelevät tekstissään Vanhankaupunginkoskeen liittyvää historiatietoa perusteena sille, että vapaana virtaava koski kalakantoineen on historiallisesti merkityksellinen elementti alueella. Toisin sanoen he asettavat vastakkain kahlitsemattoman kosken "luonnonperintönä" ja sitä rajoittavan padon "kulttuuriperintönä".<br />
<br />
Toisaalta Manninen, Saikku ja Mannermaa tunnustavat, että paikalla on 1500-luvulta lähtien ollut myös patoja ja vesivoimaa hyödyntäviä laitoksia. Toisin kuin aikasempia, nykyistä patoa ei vain ole purettu sen menetettyä käyttötarkoituksensa. Voidaan siis perustellusti sanoa, että sekä koski että sen hyödyntäminen, patoamalla, kalastamalla tai voimanlähteenä ovat oleellinen osa paikan historiaa ja luonnetta. Nykyisin tätä jatkumoa edustavat vuodelta 1876 oleva pato turbiineineen sekä Voimalamuseona toimivat rakennukset.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9uA_VVERNisoZlY-PG7etUmpSS00tiSNJo5wuIhDBvY5pPDDl_UPIXqc0bI8Qq8vqPwGtE4QdWNmiNdAFxMD0XWVN9kZc9T9M7MYQDiSMrUr5ey7ZuiBbSfYFfzCW3IngF54L_c7XPg/s1600/_MG_4544.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9uA_VVERNisoZlY-PG7etUmpSS00tiSNJo5wuIhDBvY5pPDDl_UPIXqc0bI8Qq8vqPwGtE4QdWNmiNdAFxMD0XWVN9kZc9T9M7MYQDiSMrUr5ey7ZuiBbSfYFfzCW3IngF54L_c7XPg/s1600/_MG_4544.JPG" height="320" width="213" /></a>Manninen, Saikku ja Mannermaa tuovat aiheellisesti esille, että padon arvoa on mietittävä nimenomaan osana tätä jatkumoa. He päätyvät kuitenkin itselleni tuntemattomaksi jäävästä syystä lopputulemaan, jonka mukaan padosta vapautettu koski "palauttaisi muistuman teollista historiaa edeltävältä ajalta", eikä siten heikentäisi kulttuuriarvoja. Esiteollista aikakautta ilmentävä muistuma olisi siis jostain syystä parempi kuin teollista aikakautta edustava? Sen sijaan, että säilytettäisiin ympäristö sellaisena joksi se on historian saatossa rakentunut, niin olisikin tietoisesti puututtava kerroksellisuuteen ja palautettava paikan elementtejä anakronistisesti johonkin kuvitteelliseen menneisyyteen?<br />
<br />
Kulttuuri- ja luonnonperintö ovat konstruoituja käsitteitä ja hallinnollisia luokitteluja, joilla on omat historialliset juurensa ja niin muodoin myös rasitteensa. Perinnön jako kulttuuri- ja luonnonperintöön on tietyssä mielessä keinotekoista, koska 'perintö' on <i>aina</i> ihmisen ja kulttuurin näkökulmasta määriteltyä ja rajattua. Vastakkain eivät siis Mannisen, Saikun ja Mannermaan näkemyksessä tosiasiassa ole "luonto" ja "kulttuuri", vaan läpikotaisin kulttuuriset näkökulmat siitä, kuinka suojelua ja säilyttämistä tulisi toteuttaa.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0sxiVMCVk06jgnFwooetSFMANOanTE7aEUbRV_eNficgwXm0j_eu3i71eVErJaAy4_g-x2o_fWdMxYjU-s7FWN5oGafdR1yOqEHp8PGPptXFGpT7_19kKrHfbKNr3Ng2uaxy_9uWWlg/s1600/_MG_4514.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0sxiVMCVk06jgnFwooetSFMANOanTE7aEUbRV_eNficgwXm0j_eu3i71eVErJaAy4_g-x2o_fWdMxYjU-s7FWN5oGafdR1yOqEHp8PGPptXFGpT7_19kKrHfbKNr3Ng2uaxy_9uWWlg/s1600/_MG_4514.JPG" height="266" width="400" /></a>Padon purkamista puoltava argumentti vapaana virtaavan kosken historiallisen arvon perusteella on häiritsevä myös siksi, että se pelkistää luonnon ja luontokappaleiden arvon ihmisen kulttuurista ja historiallista tietoisuutta ilmentäväksi monumentiksi. Painavimmat perustelut padon purkamiseksi, tai toisaalta sen säilyttämiseksi, liittyvät mielestäni alueen eläinten ja ekosysteemin hyvinvointiin. On ikävä ajatella turbiineissa murekkeeksi muuttuvia ankeriaita tai patoseinämää vasten mätkähteleviä taimenia. Olisiko kalojen pääsy padolle estettävissä? Tai antaisiko itähaaran tekokosken parantaminen myös vaellussiialle, ahvenelle ja salakalle mahdollisuuden nousta?<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8WLDinY2ZI_gvJ9iIlnsQR5AFZ6fQkg87fCPdh6_8blyTXOcotZOq6TmXQ21cUx5fsECN64Hn7F7uZ5D2VVWCcn6AbiHEq3WT4n03uooNe3rXDbKSFeX82bJjQNTpOg-rQsE-fxAFfA/s1600/_MG_4550.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8WLDinY2ZI_gvJ9iIlnsQR5AFZ6fQkg87fCPdh6_8blyTXOcotZOq6TmXQ21cUx5fsECN64Hn7F7uZ5D2VVWCcn6AbiHEq3WT4n03uooNe3rXDbKSFeX82bJjQNTpOg-rQsE-fxAFfA/s1600/_MG_4550.JPG" height="200" width="133" /></a>Entä mitä luontoarvoja padon purkaminen uhkaisi? Alueen kasvisto ja eläimisto ovat toista sataa vuotta sopeutuneet nykyiseen tilanteeseen. Pato on osa nykyistä ekosysteemiä ja ympäristön tasapainoa. Jos veden korkeus padon purkamisen seurauksena muuttuu, kuten Ely-keskuksen suunnittelija Hesarin jutun mukaan arvioi, saattaa sillä olla arvaamattomia seurauksia ympäristölle laajallakin alueella.<br />
<br />
Museoviraston kulttuuriympäristön suojelu -osaston johtaja Mikko Härö kirjoitti HS:n <a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1412565447522" target="_blank">mielipidepalstalla </a>lokakuussa 2014 asiaan liittyen, että luonnon ja kulttuuriperinnön tarpeet virtavesissä ovat yhdistettävissä, jos niin halutaan. Härö muistutti myös, että vuosi 2015 on Euroopassa teollisuuden ja teknologian historian teemavuosi. Olisi erikoista juhlistaa sitä teollista perintöämme tuhoamalla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-74043104082373555532015-02-27T16:48:00.001+02:002015-02-27T16:48:48.061+02:00Viimeinen vuosiOlen aloittamassa viimeistä vuotta väitöskirjan tekijänä, joten olkoon tämä 3/4-matkan välitilinpäätös eli kokoelma huomioita tohtoriopiskelijan elämästä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLziXtwGVlc1LMT4UhKKHQCtu-C7DYd70TxTGSAPRU86Ek1s1VFm3dkYyduojhmkgSCxt9v7DZ7F-IkeD3kl-gK13NI3TIEc0YNpmaEBqB_4znLF0YZKi-RWMdW8y0Y-dGJt6h9wkvJA/s1600/_MG_4239.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLziXtwGVlc1LMT4UhKKHQCtu-C7DYd70TxTGSAPRU86Ek1s1VFm3dkYyduojhmkgSCxt9v7DZ7F-IkeD3kl-gK13NI3TIEc0YNpmaEBqB_4znLF0YZKi-RWMdW8y0Y-dGJt6h9wkvJA/s1600/_MG_4239.JPG" height="213" width="320" /></a></div>
Ihan ensimmäiseksi haluaisin sanoa kanssapuurtajille tai oikestaan kaikille tietokoneen työparina työskenteleville: huolehtikaa varmuuskopioinnista. Siis todella, vakavasti ja huolella.<br />
<br />
Oma tutkimukseni keskeytyi 11.1.2015 muutamaksi viikoksi kovalevyn hajottua. Tietokone korjattiin uudella kovalevyllä (suosittelen ja kehun <a href="http://www.pcsystems.fi/" target="_blank">PC Systemsin</a> nopeaa toimintaa), mutta vanhalla olleet tiedostot jäivät kaiken avun ulottumattomiin. Kolmen vuoden työ olisi muuttunut elektroniikkajätteeksi ilman pilveen tallennettua varmuuskopiota. Käytän väitöskirjan tiedostojen tallentamiseen <a href="https://www.sugarsync.com/" target="_blank">SugarSync</a>-palvelua, joka asetusten säätämisen jälkeen synkkaa määritellyt tiedostokansiot automaattisesti ja reaaliaikaisesti pilveen. Korjaamon poikien neuvosta tallennan nykyisin kaikkein kalleintani, eli päivittäin karttuvaa käsikirjoitusta, myös Dropboxiin.<br />
<br />
Blogin päivittäminen jäi muun kirjoitustyön jalkoihin jo viime vuoden alkupuolella, mutta kaikesta kirjoittamisesta on ollut hyötyä. Palasin postauksiini viimeksi viime syksynä, kun aloin toden teolla koota tekstiä yhtenäiseksi, kokonaiseksi dokumentiksi. Kirjoitan siis monografiaa, mitä ratkaisua en ole katunut. Tuntuisi todella vaikealta pitää kiinni kaikesta siitä, mitä ajattelin ja kirjoitin kolme vuotta sitten, tai toisaalta jakaa työtä sekä itsenäisinä teksteinä että kokonaisuutena toimiviin artikkeleihin.<br />
<br />
Kirjoitin viime vuoden puolella kuitenkin yhden englanninkielisen <a href="https://www.academia.edu/11138135/The_New_Heritage_a_Missing_Link_Between_Finnish_Archaeology_and_Contemporary_Society" target="_blank">artikkelin</a> Fennoscandia Archaeologicaan, joka on ensimmäinen 'oikea', vertaisarvioitu tieteellinen tuotokseni. Artikkelin aihe liittyy tietysti tutkimukseeni, mutta ajattelin ennen kaikkea harjoittelevani kirjoittamista englanniksi sekä julkaisemisruljanssia arviointeineen ja monipolvisine korjailuineen. Tuntui ajoittain todella työläältä, mutta näin jälkeenpäin olen tyytyväinen, että tuli tehtyä. FA:n numeroiden embargo on jatkossa vain puoli vuotta, joten tekstini on vapaasti luettavissa verkossa ensi heinäkuussa. Ne, jotka eivät malta odottaa siihen asti, kääntykööt <a href="http://www.tiedekirja.fi/detail.php?id=90-283-33104" target="_blank">Tiedekirjan</a> puoleen.<br />
<br />
Tietokoneongelmien ratkettua olen päässyt taas juonen päästä kiinni, ja tämä työvaihe vaikuttaa palkitsevalta. Aineistot on kerätty, järjestetty, luettu ja mietitty - nyt saan korjata tämän työn hedelmiä. Väitöskirjan rakenne on loksahtanut suurin piirtein paikalleen, <a href="https://www.academia.edu/11139386/V%C3%A4it%C3%B6skirjan_sis%C3%A4llysluettelo_26.2.2015" target="_blank">sisällysluettelo</a> antaa tarinalleni juonen, jota seurata. Tekemistä on vielä tolkuttomasti, mutta väistämättä vähemmän joka päivä. Työn sisällön lisäksi työn tekemisen tavat ovat muotoutuneet juuri itselleni sopiviksi. Rutiinit: suosittelen lämpimästi.<br />
<br />
Yleisenä tuntemuksena todettakoon, että tutkimuksen teko on ihmisen parasta aikaa. Olen nauttinut lähes jokaisesta hetkestä sen jälkeen, kun ensimmäinen myönteinen apurahapäätös teki elämän realiteeteistä vähemmän karuja. Työskentelin 2013-2014 Suomen Kulttuurirahaston apurahalla, mistä olen ikuisesti kiitollinen lähestulkoon kyyneleet silmiin nostattavalla voimalla... Seuraavat 12 kuukautta saan ilokseni palkkaa Helsingin yliopiston historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelman tohtorikoulutettavana. Aika tarkalleen vuoden päästä pitäisi siis olla valmista, ja uskon vahvasti että näin on.<br />
<br />
Ja vielä kertaalleen, varmuuden vuoksi: huolehtikaa varmuuskopioinnista.Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-91444187355733524692014-08-29T17:03:00.001+03:002014-08-29T17:09:58.817+03:00En ole yksin – kokemus kesäkoulustaOsallistuin tämän viikon alussa Helsingin yliopiston <a href="http://www.helsinki.fi/tohtoriohjelma/historia-kulttuuriperinto/" target="_blank">historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelman</a> kolmipäiväiseen kesäkouluun. Tänä vuonna toimintansa aloittanut tohtoriohjelma kuuluu <a href="http://www.helsinki.fi/doctoral-schools/humanities-and-social-sciences/index.html" target="_blank">humanistis-yhteiskuntatieteelliseen tutkijakouluun</a> (HYMY), joka syntyi tohtorikoulutuksen ohjausta ja opetusta uudistettaessa. Odotin kesäkoululta paljon, enkä onnekseni joutunut pettymään. Sulattelen edelleen alkuviikon intensiivistä, mutta inspiroivaa antia. Tämä oli täydellinen aloitus syksyn työrupeamalle ja vääjäämätöntä loppua kohti kiihtyvälle rutistukselle, jonka päätteeksi saan toivottavasti kirjani pakettiin.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSbJoYbcRtb6wV9Hs-3T3W6Qnm0FZp6PGM9Qo4z0iCOp46GNMxT7UKxm3XWYDEJEGNigDOjJ2eSBHwng0iQqvlxsrvRyEnMYuOcrRhCEO-AExjOLDk2eyb5psAYENimoSr0gRkU_FCAQ/s1600/_MG_4349.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSbJoYbcRtb6wV9Hs-3T3W6Qnm0FZp6PGM9Qo4z0iCOp46GNMxT7UKxm3XWYDEJEGNigDOjJ2eSBHwng0iQqvlxsrvRyEnMYuOcrRhCEO-AExjOLDk2eyb5psAYENimoSr0gRkU_FCAQ/s1600/_MG_4349.JPG" height="133" width="200" /></a>Teen väitöskirjaani arkeologian oppiaineeseen, mutta olen tuntenut oloni lievästi ilmaistuna orvoksi ja yksinäiseksi siinä viitekehyksessä. Tähän on varmaankin monia syitä, eikä vähimpänä se, että aiheeni poikkeaa perinteisestä arkeologisesta tutkimuksesta sisällöltään ja menetelmiltään. Arkeologian tutkijaseminaari kyllä pyörii, mutta osanottajia on yleensä niukasti, joten tapaamisia ei useinkaan voi luonnehtia elävän, monipuolisen ja rikkaan tieteellisen keskustelun tyyssijaksi. Yksi kummallisimpia kuulemiani perusteluita haluttomuudelle hyödyntää näitä harvoja keskustelumahdollisuuksia on se, että ihmiset tutkivat niin erilaisia aiheita, että on vaikea kommentoida. Ja että toisaalta muiden, juuri tähän aiheeseen syvällisesti perehtymättömien kommenteista ei "saa mitään".<br />
<br />
Voin yhtyä ensimmäiseen väitteeseen osin: oman erityisalan ja -tietämyksen ulkopuolella liikuskelevien tutkimusten kommentointi on vaikeaa. Vaikeaa, mutta äärettömän opettavaista. Toista väittämää koskien oma tuntemukseni on sen sijaan täysin vastakkainen. Kun käsittelimme pienryhmissä etukäteen kirjoittamiamme työpapereita, sain tunniksi käyttööni kaiken sen osaamisen, kokemuksen, näkökulmat ja tietämyksen, jonka ryhmämme jäsenet ja vetäjät yhdessä muodostivat. <a href="http://www.helsinki.fi/aluejakulttuurintutkimus/tutkimus/monitieteisyys/03maaritelmia.html" target="_blank">Monitieteisyys, tieteidenvälisyys ja poikkitieteisyys</a> ovat tavoitteita, joihin tieteentekijöitä nykyisin kannustetaan ja joita esimerkiksi monet rahoittajat vaativat tutkimusprojekteilta yhä useammin. Tieteenalojen välisten yhtymäkohtien löytäminen tai rajat ylittävä yhteistyö kuitenkin edellyttää, että eri alojen ihmisilla on tilaisuuksia kohdata, tutustua ja opetella ymmärtämään toisiaan.<br />
<br />
Koko kurssilla oli 48 osallistujaa (joista vain kaksi arkeologia!), jotka oli jaettu neljään ryhmään. Historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelman opiskelijat tulevat monista oppiaineista (historia, taidehistoria, folkloristiikka, museologia, arkeologia), jotka olivat myös edustettuina omassa ryhmässäni. Ensimmäisenä päivänä keskusteluamme vetänyt ja kommentoinut parivaljakko (ns. hyvä & paha poliisi) <a href="https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/persons/paivi-salmesvuori(930523f0-638f-4ccd-8718-72a15c251385).html" target="_blank">Päivi Salmesvuori</a> ja <a href="https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/persons/katriina-siivonen(863e7089-6e51-43ea-9622-5e40e5315876).html" target="_blank">Katriina Siivonen</a> loivat osaltaan sen ystävällismielisen, avoimen ja rakentavan tunnelman, jonka varassa oli turvallista ja helppoa työskennellä myös seuraavat päivät.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6mkLqBzKwXIt6tXSxPLHxX_35SPEzy4RuLKKkCU0uNQbLpMapm_4Qo7OYWCgQLHc-Y_VH3ipK-_TG-ZwH0eDHoE5U71Oa5FrZAFq8dS9yo2ZdA2PPpcaFAhwJV7dsjMwVgvZpVZQq1w/s1600/_MG_4346.CR2" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6mkLqBzKwXIt6tXSxPLHxX_35SPEzy4RuLKKkCU0uNQbLpMapm_4Qo7OYWCgQLHc-Y_VH3ipK-_TG-ZwH0eDHoE5U71Oa5FrZAFq8dS9yo2ZdA2PPpcaFAhwJV7dsjMwVgvZpVZQq1w/s1600/_MG_4346.CR2" height="200" width="133" /></a><br />
Kuulin ja opin mielenkiintoisia asioita mm. <a href="http://taidehalli.fi/" target="_blank">Taidehalli</a>-instituutiosta, <a href="http://www.dialogue-in-the-dark.com/" target="_blank">Dialogue in the Dark</a> -näyttelykonseptista, roomalaisista kattotiilistä, museoita koskevista kansalaiskyselyistä, viljamakasiineista sekä valokuvakokoelmien kontekstitiedoista. Sisältöjen lisäksi oli kiinnostavaa nähdä niitä moninaisia tutkimusasetelmia, aihe- ja aineistovalintoja sekä teoreettisia ja metodologisia ratkaisuja, joihin muut olivat päätyneet. Ehdottomasti parasta oli kuitenkin huomata, että on olemassa tämä upea joukko innostuneita ja asialleen omistautuneita väitöskirjanvääntäjiä, jotka painiskelevat lopulta hyvin samanlaisten kysymysten, ongelmien ja epävarmuuksien kanssa kuin minä itsekin. Tohtoriohjelmamme kesäkoulusta lienee tulossa vuosittainen traditio, johon osallistumista suosittelen lämpimästi.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-42773185472748298242014-05-20T15:33:00.004+03:002014-05-20T15:43:04.560+03:00Tuhansien tervahautojen maaOsallistuin viime perjantaina Museoviraston järjestämään <a href="http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tapaamiset_ja_seminaarit#maaseudun" target="_blank">seminaariin</a>, joka kammottavan pitkän otsikkonsa mukaan käsitteli historiallisen asutuksen infrastruktuuria maaseudun asutus- ja elinkeinohistoriallisten muinaisjäännösten näkökulmasta. Historiallisen asutuksen infrastruktuurista puhuttiin Georg Haggrénin esitelmää lukuun ottamatta melko vähän, kun pääpaino oli enemminkin inventointi- ja prospektointimenetelmien sekä kohdetyyppien esittelyssä.<br />
<br />
Suojelun problematiikka oli jälleen esillä, samoine vanhoine kysymyksineen ja ongelmineen. Tosin uutta hämmennystä on saatu aikaan lanseeraamalla <a href="http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx" target="_blank">muinaisjäännösrekisteriin</a> luokitus "muu kulttuuriperintökohde" jonkinlaiseksi kiinteän muinaisjäännöksen vaihtoehdoksi. Olin itse erityisen kiinnostunut juuri tästä salaperäisestä uutuudesta, ja toivoin seminaarin tuovan lisävaloa muuttuneisiin luokitteluihin. Jouduin valitettavasti pettymään.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL3iozQ6m34f9P30ssJeNf8Sj-eH7eeb3mCRWTS1r7W8RHpu3SsWYcbjnbCl-mje-EO7hyaAY-XAW0K2TexCiW769litt4saATSIE_uLRcpa3a6XRH3CI8ZLURj6THYbWrvppJ4-Ed0A/s1600/IMG_0791.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL3iozQ6m34f9P30ssJeNf8Sj-eH7eeb3mCRWTS1r7W8RHpu3SsWYcbjnbCl-mje-EO7hyaAY-XAW0K2TexCiW769litt4saATSIE_uLRcpa3a6XRH3CI8ZLURj6THYbWrvppJ4-Ed0A/s1600/IMG_0791.JPG" height="428" title="Maaseudun asutushistoriaa Tyrväällä." width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Maaseudun nykyistä ja historiallista asutusta Tyrväällä.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
V-P Suhosen lupaavasti kysyvä otsikko "Kylänpaikka; Kiinteä muinaisjäännös vai kulttuuriperintökohde?" antoi ymmärtää, että hallinnossa olisi joku käsitys siitä, mitä näillä leimoilla tarkoitetaan, etenkin suhteessa toisiinsa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lopputulemana todettiin, että pitäisi luoda selvemmät kriteerit ja miettiä luokittelun seurauksia. Tämän asian päättelemiseksi ei olisi tarvittu kokonaista seminaaria. Oleellista on varmaankin myös määritellä se säädösperusta, johon nojaten "kulttuuriperintökohteita" edellytetään huomioitavaksi maankäytössä. Muinaismuistolaki se ei ilmeisestikään ole, koska silloin kyseessä olisivat kiinteät muinaisjäännökset?<br />
<br />
Ainoa ajantasainen, hallinnollisten luokkien kriteereitä ja soveltamista kuvaava dokumentti, jonka olen löytänyt, on <a href="http://www.nba.fi/fi/File/2219/muinaisjaannosrekisterin-tayttoohje-2014.pdf" target="_blank">muinaisjäännösrekisterin täyttöohje</a> (2014). Vuoden 2014 ohjeessa (joka on tosin päivätty 9.5.2013) "muu (arkeologinen) kulttuuriperintökohde" kuvataan kohteeksi, joka "on luonteeltaan arkeologinen, mutta ei täytä kiinteän muinaisjäännöksen kriteereitä (erit. ikä)". Ikä on erikoinen esimerkki kriteeristä, koska muinaismuistolaki ei nimenomaisesti anna kiinteälle muinaisjäännökselle selvää ikärajaa, vaan viittaa epämääräiseen "muinaiseen". <br />
<br />
Verkosta löytyy myös <a href="http://www.nba.fi/fi/File/2051/muinaisjaannosrekisterin-tayttoohje-2013.pdf" target="_blank">vuoden 2013 ohje</a> (päivätty 13.3.2013), jonka lisähuomautuksessa kerrotaan, että arkeologinen kulttuuriperintö koostuu muinaismuistolain rauhoittamien kiinteiden muinaisjäännösten ohella kulttuuriperintökohteista. Uudemmassa ohjeessa kohteen "säilyttämistä (esim. kaavoituksessa) arkeologisena kulttuuriperintönä" perustellaan paikan tai rakenteen historiallisella merkityksellä, kun vuoden 2013 ohjeessa puhutaan "kulttuuriperintöarvoista" – avaamatta niitä sen tarkemmin. Vuoden 2013 ohje mainitsee, että kulttuuriperintökohteisiin saattaa saattaa sisältyä myös arkeologinen intressi, so. niiden tutkimukseen voidaan soveltaa arkeologisia menetelmiä, mutta tuoreessa vuoden 2014 ohjeessa arkeologista intressiä tai menetelmiä ei enää mainita.<br />
<br />
Sanat ovat tietysti vain sanoja, mutta oudoksun kulttuuriperintö-termin käyttöä tässä tarkoituksessa, kun kyseessä on ennemminkin (arkeologinen) jäännös, jonka suojelustatusta ja suojelun tapoja punnitaan. Kulttuuriperintö, etenkin kriittisen tutkimuksen näkökulmasta määriteltynä, ei ole pelkkä materiaalinen entiteetti, joka on löydettävissä ja säilöttävissä. Kulttuuriperintö on ihmisten asenne sekä suhde menneisyyteen ja muutokseen; prosessi, jossa annetaan merkityksiä ja arvoja, jotka tosin usein kiinnittyvät fyysisiin kohteisiin tai paikkoihin. Arkeologiset jäännökset voivat muodostua osaksi kulttuuriperintöä, mutta ne eivät ole sitä sisäsyntyisesti tai minkään instituution päätöksellä. Vaikka muinaismuistohallinto ja arkeologiyhteisö ovat luoneetkin oman 'auktorisoidun' käsityksensä (arkeologisesta) kulttuuriperinnöstä.<br />
<br />
Luokittelut ovat siis selvästi liikkeessä ja työn alla, ja juuri siksi niistä olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmän ja keskustella seminaarissa. Vaikuttaa siltä, että muinaismuistolaissa määritellyn tiukan suojelun lisäksi kaivataan ja yritetään luoda kevyempää "huomioon ottamista" ja "säilyttämistä" mahdollistavia käytäntöjä. Kenties jo tulevaa muinaismuistolain uudistamista ennakoiden? Tämä koskisi erityisesti nuorempia, pääasiassa kulttuurihistoriallisten merkitysten ja historiallisten lähteiden kautta määriteltyjä kohteita. Näitä merkityksiä tai kohteiden arvoa kulttuuriperintönä ei kuitenkaan tavoiteta pelkästään arkeologisten tutkimusten avulla, jos ollenkaan. Suojelukäsitysten uudistaminen edellyttänee myös valintoja sen suhteen, millaisin ehdoin pyritään säilyttämään itse fyysinen jäännös, milloin riittää tiedon ja dokumentaation säilyttäminen.<br />
<br />
Edellä mainittu liittyy esimerkiksi historiallisen ajan tervahautoihin, joiden ajoittamista, kartoittamista ja inventointia käsiteltiin Kirsi Luodon ja Jouni Taivaisen esityksissä. Tervahautoja on maassamme tuhansia, ja niiden kaikkien kategorinen suojelu on käytännössä mahdotonta ja tarpeetontakin. Luoto kaipasi tervahautojen arvottamisen pohjaksi typologiaa, joka mahdollistaisi tervahautojen ajoittamisen tyypin mukaan. Tämän tavoitteen taustalla lienee jälleen ajatus siitä, että vanhemmat tervahaudat ovat arvokkaampia kuin uudemmat, mutta onko muutaman sadan vuoden ikäerolla merkitystä enää muutaman sadan vuoden kuluttua? Ja suhteellisen nuorillakin tervahaudoilla on arvonsa osana kokonaisuutta, esimerkiksi tietyn ruukin alueeseen ja toimintaan liittyen. Jäämme joka tapauksessa odottamaan tervahauta-gradua, joka räjäyttää potin.<br />
<br />
Missään vaiheessa seminaaria ei puhuttu siitä, mitä nämä kiinteät muinaisjäännökset tai kulttuuriperintökohteet merkitsevät tai voisivat merkitä maaseutuyhteisöjen nykyisille asukkaille. Mikä on niiden potentiaali kulttuuriperintönä? Kuinka me voimme avittaa niiden muodostumista kulttuuriperinnöksi? Suojelu ja arkeologinen tutkimus näyttäytyivät toisiinsa ja itseensä viittaavana suljettuna järjestelmänä, jossa suojelua tarvitaan vain tutkimusta varten ja tutkimusta vain suojelua varten. Ja kuitenkin juuri yhteyttä nykyiseen kansalaisyhteiskuntaan, sen tarpeisiin, ihmisten hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen olisi välttämätöntä luoda, kehittää ja ylläpitää.<br />
<br />
<br />
<div>
<br /></div>
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-38918266185392446742013-11-21T15:30:00.001+02:002013-11-21T15:33:30.619+02:00Käsittämättömiä käsitteistöjäOlin viime viikolla luennoimassa Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen maisema-arkeologian seminaarissa aiheenani suojelupolitiikan näkökulma <i>kulttuuriympäristöön</i> ja <i>maisemaan</i>. Esittelin suojelupolitiikan lähtökohtia ja tavoitteita sekä esitin muutamia syitä sille, miksi kulttuuriympäristön analysointi ja tarkastelu kokonaisuutena on toistaiseksi toteutumaton päämäärä. Yksi vaikuttava tekijä on nähdäkseni kulttuuriympäristön suojeluun liittyvä käsitehetteikkö, jossa kahlasin jo pari vuotta sitten eurooppalaista kulttuuriperintöpolitiikkaa käsittelevää <a href="http://www.tsk.fi/tiedostot/pdf/Eurooppalaisen_kulttuuriperintopolitiikan_sanasto.pdf" target="_blank">sanastoa</a> valmisteltaessa.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnJWuKOIupZx2EtxvI1VkqMLnbMdkXSkjSEfHbT4hOXcjwCxHLQ28ybcHXzoxFplv64xdqtZRuUaWsa81-KgUwTT1iN4CMYCf9odxGq9ZrtJkM7I0qLKqZAqDZf8W2mztu0pCApPp2kw/s1600/Kuva1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnJWuKOIupZx2EtxvI1VkqMLnbMdkXSkjSEfHbT4hOXcjwCxHLQ28ybcHXzoxFplv64xdqtZRuUaWsa81-KgUwTT1iN4CMYCf9odxGq9ZrtJkM7I0qLKqZAqDZf8W2mztu0pCApPp2kw/s320/Kuva1.jpg" width="320" /></a>Ympäristöhallinnossa tehty maisemien luokittelu ja arvottaminen perustuu mm. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maisemamaakunnat" target="_blank">maisemamaakuntajakoon</a>. Tämä topeliaanista henkeä huokuva "luonnon- ja kulttuuripiirteiden alueittaiseen vaihteluun" pohjautuva luokittelu kymmeneen maisemamaakuntaan on ympäristöministeriön (1993) alaisen maisema-aluetyöryhmän aikaansaannoksia. Arvokkaita maisema-alueita on edelleen valittu siten, että jokaisen maisemamaakunnan tärkeimmiksi katsotut piirteet tulevat edustetuiksi: v<i>altakunnallisesti</i> ja <i>maakunnallisesti arvokkaat</i> <i>maisemanhoitoalueet</i> (5 kpl), <i>kansallismaisemat</i> (27 kpl), <i>kansalliset kaupunkipuistot</i> (6 kpl), <i>valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet</i> (156 kpl) sekä <i>valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt</i>/RKY (1400 kpl) ovat erillisiä, mutta osin päällekkäisiä ja toisiinsa sidoksissa olevia arvottavia luokitteluja.<br />
<br />
Ajan saatossa rakentunut käsitteiden sekamelska vertautuu valtionhallinnon pirstaleiseen rakenteeseen, toimijoiden vastuiden ja alojen rajauksiin. Ympäristön- ja luonnonsuojelusta, maiseman- ja kulttuuriympäristön hoidosta, rakennussuojelusta sekä maankäytön suunnittelusta vastaa ympäristöministeriö (YM). Maisemanhoito ja kulttuuriympäristön hoito on edelleen erotettu toisistaan kahdelle osastolle YM:n sisällä: luontoympäristöosastolle ja rakennetun ympäristön osastolle. Kulttuuriperintö sekä kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön suojelusta ja hoidosta vastaava asiantuntijaviranomainen eli Museovirasto kuuluvat kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) alaisuuteen.<br />
<br />
YM:n rakennetun ympäristön osasto vastaa rakennussuojelusta, mutta muinaisjäännökset ja muinaismuistolain uudistus kuuluvat epäloogisesti OKM:lle. Vaikka ympäristöhallinnon yhteisessä <a href="http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Maisemat" target="_blank">verkkopalvelussa</a> muinaisjäännökset määritelläänkin yllättäen osaksi <i>rakennettua kulttuuriympäristöä</i>. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Museoviraston (1999) julkaisussa "Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon" muinaisjäännökset luetaan osaksi <i>rakennettuja perinnemaisemia</i>. Ja perinnemaiseman käsitehän on YM:n ja Museoviraston ylläpitämän <a href="http://www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparisto/kasitteisto/fi_FI/Kasitteisto/" target="_blank">Rakennusperintö.fi -</a>sivuston mukaan osin päällekkäinen kulttuurimaisema-käsitteen kanssa sekä yksi kulttuuriympäristön osa-alueista, <i>muinaisjäännösten</i> ja <i>perinnebiotooppien</i> ohella.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8NMA695sb_91yiAtfhNnuKS_ZIM1w9On5uVu4Y50jqpNqdmb07swazSEH2GcXXhI3-SRApgftB_RTMPlCw8hJ0VfFu8s4TVikMouyOD50UA1Jpuin35yvykmhIxU4cJh_UjDKWvs1Cg/s1600/Kuva2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="207" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8NMA695sb_91yiAtfhNnuKS_ZIM1w9On5uVu4Y50jqpNqdmb07swazSEH2GcXXhI3-SRApgftB_RTMPlCw8hJ0VfFu8s4TVikMouyOD50UA1Jpuin35yvykmhIxU4cJh_UjDKWvs1Cg/s320/Kuva2.jpg" width="320" /></a></div>
Kulttuuriympäristön ja maiseman suhde ei sekään ole yksiselitteinen hallinnollisessa käsitejärjestelmässä. Molempia luonnehtii ihmisen ja luonnon vuorovaikutus sekä aluemainen ulottuvuus, joka ei välttämättä ole tarkasti rajattavissa. Kulttuuriympäristön merkityksessä korostuu ehkä enemmän ihmisen vaikutus fyysiseen ympäristöönsä. Maisemasta puhuttaessa painotetaan taas luonnon ja ympäristön vaikutusta ihmiseen sekä vuorovaikutuksen aineettomia seurauksia. Maisema on vakiintunut myös tieteen ja tutkimuksen käsitteeksi, toisin kuin kulttuuriympäristö. Sellaisena se ei rajoitu ainoastaan intuitiivisesti ymmärrettyyn merkitykseen, visuaalisesti hahmotettavaan maisemakuvaan, vaan on oleellisesti laajempi.<br />
<br />
Ympäristöhallinnon käsitteenä maisema liittyy nykyisellään erityisesti <a href="http://www.coe.int/t/dg4/cultureheritage/heritage/landscape/compendium/leafletFinlande.pdf" target="_blank">eurooppalaiseen maisemayleissopimukseen</a> (ns. Firenzen sopimus 2000), jonka lähtökohtana on maisema ihmisten mieltämänä kokonaisuutena. Sopimus korostaa ihmisten ja paikallisyhteisöjen kokemuksia sekä elinympäristöille annettuja arvoja ja merkityksiä. Kulttuuriympäristö on ehkä tässä suhteessa neutraalimpi? Yksi YM:ssä valmistellun <a href="http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Ohjelmat_ja_strategiat/Kulttuuriymparistostrategia" target="_blank">kulttuuriympäristöstrategia</a>luonnoksen suurimpia ongelmia oli mielestäni juuri kulttuuriympäristön käsitteen epäselvä määrittely. Toisaalta sillä viitattiin arkisiin ympäristöihin, toisaalta arvokkaaksi tunnistettuun kansallisomaisuuteen, kuten rakennusperintöön ja arkeologiseen kulttuuriperintöön.<br />
<br />
Kulttuuriympäristö voidaan toki ymmärtää laajana yleiskäsitteenä, joka sisältää sekä päivittäiset elinympäristöt että kulttuuriperintönä suojellut alueet. Kulttuuriympäristö ei ole siis itsessään arvottava, vaan ennemminkin kuvaava käsite. Tällöin on oleellista pohtia ja perustella, miksi jako kulttuuri- ja luonnonympäristöihin täytyy kuitenkin tehdä. Miksi ei valmistella ympäristöstrategiaa, joka koskisi ympäristön muutosta ja muuttamista kokonaisuutena?<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfyX8T-kT_7QeawBZ7_kn2U7ffvAnIZ21ehzgj-LgaHBp4-kapA1fCAtwPlkYtkjfKD2c3jij-FhEm96fGUtK7g9VDFaLB6ret7QNM-Cw0tdBZW3r9KFK3_jOE69t6g8_kT3FtXmYo1Q/s1600/Kuva3.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfyX8T-kT_7QeawBZ7_kn2U7ffvAnIZ21ehzgj-LgaHBp4-kapA1fCAtwPlkYtkjfKD2c3jij-FhEm96fGUtK7g9VDFaLB6ret7QNM-Cw0tdBZW3r9KFK3_jOE69t6g8_kT3FtXmYo1Q/s320/Kuva3.png" width="320" /></a>Ihmisvaikutuksen ulkopuolelle jäävää, täysin luonnontilaista aluetta ollee maassamme melko niukasti. Ja eikö luonnonympäristö "kulttuuriympäristöidy" jo sille annettujen tulkintojen ja merkitysten perusteella, eikä pelkästään fyysistä ympäristöä muokkaamalla? Esimerkiksi luonnonsuojelualueiden perustaminen on kulttuurisesti määritellyn merkityksen antamista tietyille alueille. Synnyttääkö se siis kulttuuriympäristöjä? Luonto on merkityksellinen myös henkisen hyvinvoinnin ja erilaisten luontoharrastusten lähteenä, puhumattakaan sen perimmäisestä arvosta elämän edellytysten ylläpitäjänä. Ja toisaalta hakkuuaukeat ja kaivostoiminnan aikaansaamat kuumaisemat ovat eittämättä syntyneet ihmisen ja luonnon 'vuorovaikutuksesta', joten nämä luonnon arvet on niin ikään luettavissa kulttuuriympäristöihin.<br />
<br />
Suppeammin ymmärrettynä kulttuuriympäristö käsittää ainoastaan viranomaisten ja asiantuntijoiden määrittelemin kriteerein tunnistettuja ja rajattuja alueita tai 'kohteita', joita halutaan säilyttää ja vaalia. Tällöin kulttuuriympäristö on käytännöllinen ja kokoava, mutta samalla arvottava käsite, joka viittaa ympäristön kulttuuriperintönä suojeltuihin elementteihin: rakennusperintöön, maisemiin, muinaisjäännöksiin ja perinnebiotooppeihin. Arjen ympäristöjen kutsuminen kulttuuriympäristöiksi sisältää siten lausumattoman ajatuksen niiden potentiaalista tulla suojelluiksi. Muutokset ympäristössä ovat tässä kontekstissa katoamisen ja tuhoutumisen uhkia.<br />
<br />
Jälkimmäisen tulkinnan äärilaitaa edustanee maa- ja metsätalousministeriö (MMM), joka kulttuuriympäristöstrategiaa koskevassa lausunnossaan (<a href="http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Ohjelmat_ja_strategiat/Kulttuuriymparistostrategia" target="_blank">Lausuntoyhteenveto</a>, s. 6) esitti strategiaan kirjattavaksi, että Suomen maapinta-alasta pääosa eli metsät (77–78 %) ja sisävedet (10 %) eivät sisälly kulttuuriympäristön määritelmään eivätkä siten ole strategian piirissä. Kuulostaa absurdilta, mutta todistaa osaltaan käsitteiden, määritelmien ja luokittelujen merkitystä poliittisten pyrkimysten, vallan tavoittelun ja etujen ajamisen välineinä.<br />
<br />
Hallinnossa luodut käsitehimmelit ovat osa suomalaista virallista (kulttuuri)perintödiskurssia (<i>Authorized Heritage Discourse</i>), joka on tutkimuskohteenani. Diskurssin käytännöt ja rakenteet luovat ja erittelevät maailmasta olioita, esimerkiksi "maisema-alueita" ja "kulttuuriympäristöjä", sekä tapoja joilla niistä puhutaan. Nämä ovat monimutkaisia, historian saatossa kerrostuneita luokitteluja, joiden tavoitteet ja kriteerit ovat hämäriä kenties luokittelijoille itselleenkin. Ainakaan ne eivät aukea tavalliselle kansalaiselle, mikä osaltaan vahvistaa asiaan vihkiytyneiden viranomaisten ja asiantuntijoiden valtaa suojelupolitiikan rakentajina. Tämä ei edistä yhtä suojelupolitiikan keskeisimmistä tavoitteista: hallittua muutosta demokraattisen päätöksenteon kautta. <br />
<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">LÄHTEITÄ</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Tiitinen, T. (toim.) (1999). Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Helsinki; Museovirasto.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Ympäristöministeriö (1993). Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Mietintö 66/1992. Helsinki: Ympäristöministeriö.</span><br />
<br />
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-27522449685744334072013-09-25T16:00:00.002+03:002013-09-25T16:03:07.394+03:00Perintö – puuttuva käsite?<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7nU4dW5lxIzFWS2oQaKvqN47aTDfeOUXtEh4Qg6EpEJWXSpK3VYpYfQ71HF2GYnUqX-2dwKAWP0mj-ucCs3hvt0R-ZEW8bY77z-ZyJDXW0RaV38iqldrtAhHAmTzDLwlpfj65j0NluA/s1600/2013-09-17+16.00.04.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7nU4dW5lxIzFWS2oQaKvqN47aTDfeOUXtEh4Qg6EpEJWXSpK3VYpYfQ71HF2GYnUqX-2dwKAWP0mj-ucCs3hvt0R-ZEW8bY77z-ZyJDXW0RaV38iqldrtAhHAmTzDLwlpfj65j0NluA/s320/2013-09-17+16.00.04.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Kalliopiirroksia Tanumissa</span></td></tr>
</tbody></table>
Vietin viime viikon Göteborgissa Pohjoismaisen tutkijakoulun sekä Göteborgin yliopiston Critical Heritage Studies -oppiaineen järjestämällä tohtoriopiskelijoille tarkoitetulla kurssilla. Kurssin teemana oli "<i>Dimensions of Heritage Value</i>", mutta käsittelimme kulttuuriperinnön arvon ja arvioinnin lisäksi lukuisia muitakin näkökulmia. Viikko oli arvokas monin tavoin, mutta oleellisinta itselleni oli, että tunsin vihdoinkin olevani oikeassa yhteydessä aiheineni.<br />
<br />
Oli hienoa tavata tutkijoita, joiden julkaisuja olen lukenut, kuulla heidän luentojaan ja saada kommentteja omaan työhöni. Tärkeää oli tutustua myös väitöskirjan tekijöihin Iso-Britanniasta, Ruotsista ja Puolasta, tuleviin kollegoihin ja "seuraavaan sukupolveen kulttuuriperinnön tutkijoiden verkostossa", kuten professori Kristian Kristiansen asian ilmaisi. Göteborgin yliopiston post doc -tutkijat esittelivät meneillään olevia tutkimusprojekteja, mikä vahvisti käsitystäni kulttuuriperinnön tutkimuksen inspiroivasta monimuotoisuudesta. Kävimme lisäksi Tanumin maailmanperintökohteella paitsi ihailemassa kalliopiirroksia myös kuulemassa silminnäkijätodistusta maailmanperintöstatuksen hakemiseen liittyneistä valta-asetelmista sekä poliittisista kiemuroista.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAHP2H1nVNODxJbH5ep4HwZV23RImtk8rJx7usxXmvnNcl0AjPQ9uSDFyEjQBhd4Gy5afVv-2rMxKS6p4uJgf5yNV6EKfy7fzrZHiKcRaXx3Belk3vA407Tn6u_rJOvo-1ny09t98YQw/s1600/2013-09-17+15.58.59.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAHP2H1nVNODxJbH5ep4HwZV23RImtk8rJx7usxXmvnNcl0AjPQ9uSDFyEjQBhd4Gy5afVv-2rMxKS6p4uJgf5yNV6EKfy7fzrZHiKcRaXx3Belk3vA407Tn6u_rJOvo-1ny09t98YQw/s320/2013-09-17+15.58.59.jpg" width="320" /></a>Ennakkotehtävänä olleen 10-sivuisen esseen kirjoittaminen selkeytti ja jäsensi jälleen ajatteluani. Ja löysin kaikkien kurssille osallistuneiden papereista yhtymäkohtia omaan tutkimukseeni: yhteisiä teemoja, kysymyksiä ja metodeja. Tämä helpotti projektiemme esittelyä ja keskustelua, kun jokaista kulttuuriperinnön tutkimuksen viitekehykseen kuuluvaa käsitettä ei tarvinnut selittää alusta lähtien. Toisaalta oli valaisevaa huomata, että etabloituneet tutkijatkaan eivät olleet ihan yksimielisiä edes siitä, miten '<i>heritage'</i> pitäisi ylipäätään määritellä. Kriittinen näkökulma tarkoittaakin muun muassa tämän tutkimussuuntauksen keskiössä olevan käsitteen kriittistä tarkastelua ja määrittelyä.<br />
<br />
Käsitteiden merkitykset ja määrittely on myös yksi oman tutkimukseni teemoista. Asia konkretisoitui, kun jouduin käytännössä pohtimaan suomenkielisten termien englanninkielisiä vastineita. On ehkä jollain tavalla kuvaavaa (tai peräti oireellista?), että olemme suomeksi tottuneet puhumaan joko kulttuuriperinnöstä (<i>cultural heritage</i>) tai luonnonperinnöstä (<i>natural heritage</i>), mutta sanalla perintö (<i>heritage</i>) on suppea lainopilllinen merkitys: "perillisille lain t. jälkisäädöksen nojalla siirtyvä vainajan jäämistö" (Kielitoimiston sanakirja). Meiltähän puuttuu, hyvänen aika, käsite!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6MPfwvUOlnIkReDPagoYXQvVE4dIPgYLy-G9MoG6iG26Dt_gTDgsp4Cijw3PJcbRdEFGHt6I-o-r2DG52NOL6moPmVGmteSBjN74hdIu67uZtLPnSC03gwrvtJlFcMDo-WmqCdaHzOA/s1600/2013-09-17+16.00.32.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6MPfwvUOlnIkReDPagoYXQvVE4dIPgYLy-G9MoG6iG26Dt_gTDgsp4Cijw3PJcbRdEFGHt6I-o-r2DG52NOL6moPmVGmteSBjN74hdIu67uZtLPnSC03gwrvtJlFcMDo-WmqCdaHzOA/s320/2013-09-17+16.00.32.jpg" width="320" /></a>Luonnon ja kulttuurin tai yhtä hyvin aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön erottelut edustavat länsimaisessa ajattelussa, esimerkiksi mytologioissa, tyypillisesti esiintyviä vastakohtapareja. Nämä erityisesti strukturalismiin liitetyt binäärioppositiot jakavat maailmaa vakiintuneisiin ja samalla 'luonnollisiksi' muodostuneisiin luokitteluihin. Oma väitöskirjani, kuten kriittinen "perinnön" tutkimuskin, pohjaa kuitenkin käsitykseen ilmiöstä, joka sisältää samaan aikaan nämä kaikki aspektit: kulttuurin, luonnon, aineellisen ja aineettoman. Tämän laajemman merkityksen yleisempi omaksuminen edellyttäisi kai, että meillä olisi käytössämme siihen viittaava sana?Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-60762678588407392252013-09-08T13:04:00.001+03:002013-09-09T10:18:20.340+03:00Kesän satoaOlen kirjoittanut kesän aikana muinaismuistolain uudistamista käsittelevän artikkelin Arkeologipäivät 2012 -julkaisuun sekä esseen Göteborgin yliopistossa nyt syyskuussa järjestettävää <a href="http://www.hf.uio.no/iakh/forskning/utdanning-og-karriere/forskerskoler/dialpast/courses/dimensions-of-heritage-value.html" target="_blank">PhD-seminaaria</a> varten. Lisäksi olin Suomen arkeologisen seuran hallituksen jäsenenä laatimassa seuran lausuntoa esityksestä ensimmäiseksi valtakunnalliseksi <a href="http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Ohjelmat_ja_strategiat/Kulttuuriymparistostrategia/Ensimmainen_valtakunnallinen_kulttuuriym(17086)" target="_blank">kulttuuriympäristöstrategiaksi</a>. Nämä kirjoitus- ja ajatustyöt liittyvät monella tavalla toisiinsa, vaikka palvelevatkin erilaisia tarkoituksia. Pidän niitä myös näkökulmina, jotka rikastuttavat tutkimustani. Kun olen sovittanut ajatuksiani teemoihin ja tehtäviin, joita en ole itse valinnut tai rajannut, olen samalla katsonut omaa työtäni uudelta kantilta.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJsdWDsyFAB97RvESOsu5-OnvgDU1wUkyiuPc3A9eLdSIAo-a56hEYNGud5Cu1TaXio7A3kP_kTSqblfx3MVDA6-xZ8rcz6EreAabwQWpLQhYHbNE2YlnTa6Y2zpD2z1hqPfCP16Gqfg/s1600/_MG_3846.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJsdWDsyFAB97RvESOsu5-OnvgDU1wUkyiuPc3A9eLdSIAo-a56hEYNGud5Cu1TaXio7A3kP_kTSqblfx3MVDA6-xZ8rcz6EreAabwQWpLQhYHbNE2YlnTa6Y2zpD2z1hqPfCP16Gqfg/s320/_MG_3846.JPG" width="209" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Montjuïc, Barcelona</td></tr>
</tbody></table>
Ja toisaalta tutkimuksellinen kehykseni, kysymykset ja ongelmat joista olen kiinnostunut, vaikuttivat tietysti kaikkiin kesän aikana tuottamiini teksteihin. Yksi Göteborgin seminaarin teemoista on aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön ja näihin liittyvien arvojen suhde. Tarkastelin esseessäni tätä teemaa oman aiheeni valossa, kulttuuriperinnön käsitteelle suomalaisessa arkeologian alan kontekstissa annettujen määritelmien ja merkitysten kautta. Kulttuuriympäristöstrategiassa kiinnitin erityisesti huomiota kulttuuriympäristön käsitteeseen, sen epäselvään määrittelyyn sekä yleiseen käsitteelliseen hämäryyteen esityksessä.<br />
<br />
Samoin näen muinaismuistolain uudistamisen tiettyjen, luonnollisiksi muuttuneiden luokittelujen ja konstruktioiden avaamisena, analysointina ja uudelleenmäärittelynä. Tämä ei tarkoita, että oma näkökulmani olisi tyhjentävä tai ainoa mahdollinen tapa tarkastella näitä aiheita. Poliittisten ja hallinnollisten linjausten muodostaminen tai lainsäädännön valmistelu tarkoittaa erilaisten, usein risteävienkin näkemysten ja intressien yhteensovittamista. Parhaimmillaankin lopputulos lienee aina jonkun mielestä kompromissi, mutta sen hyväksyminen on ehkä helpompaa, mikäli asiaa on valotettu mahdollisimman monesta kulmasta ja kaikkia osallisia kuullen.<br />
<br />
Suomessa on meneillään tai käynnistymässä useita mittavia kulttuuriperinnön hallinnointiin, suojeluun ja tutkimukseen vaikuttavia hankkeita. Kulttuuriympäristöstrategian lisäksi laaditaan maailmanperintöstrategia ja Suomi kilpailee <a href="http://www.minedu.fi/OPM/Verkkouutiset/2013/06/unesco.html?lang=en" target="_blank">paikasta maailmanperintökomiteassa</a>. <a href="http://www.hs.fi/mielipide/Muinaismuistolain+ongelmat+on+t%C3%A4rke%C3%A4%C3%A4+kartoittaa/a1372478538886" target="_blank">Muinaismuistolain uudistaminen</a> alkaa syksyllä 2013 lain ongelmia kartoittavalla selvityksellä. Suomi liittyi tänä vuonna myös <a href="http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2013/05/aineeton_kulttuuriperinto_sopimus.html" target="_blank">Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimukseen</a>. Sopimuksen toimeenpano tarkoittaa aineellisen kulttuuriperinnön "luettelointia" toistaiseksi tarkemmin määrittelemättömällä tavalla. Näiden hankkeiden toteuttaminen on valtava työ, joka vaatii onnistuakseen menneisyyden tarkkanäköistä analyysia, nykytilanteen kokonaisvaltaista ymmärtämistä sekä innovatiivisia, mutta realistisia visioita tulevaisuudesta. Sellaisia tuloksia syntyy vain työryhmissä, jotka edustavat monipuolista asiantuntijuutta ja kykenevät työskentelemään aktiivisessa yhteistyössä kaikkien sidosryhmien sekä kansalaisten kanssa.<br />
<br />
Tavat, joilla arkeologista kulttuuriperintöä ja muinaisjäännöksiä määritellään ja luokitellaan ovat mekanismeja, jotka ylläpitävät tiettyä diskurssia. Määritelmien ja luokkien taustalla olevista konstruktioista ja valinnoista tulee ajan myötä luonnollisia ja kiistämättömiä itsestäänselvyyksiä, jotka ohjaavat toimintaamme. Suomalaisen muinaismuistohallinnon sekä akateemisen arkeologian näkemykset saattavat olla osin törmäyskurssilla, mutta molemmat edustavat kuitenkin vallitsevaa "virallista kulttuuriperintödiskurssia" (<i>authorized heritage discourse</i>, AHD). Aineettomaan kulttuuriperintöön liittyvät arvot, vähemmistöjen, ei-asiantuntijoiden ja kansalaisten osallisuus tai kulttuuriperintö laajempana sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä ovat kaikki vaikeasti sovitettavissa tähän asiantuntijavaltaiseen tapaan käsittää ja määritellä kulttuuriperintö.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpAGTLg3M9erNWQYtqstUtRiRRI5g9TGHDpurQVdKBwQ6Vh4te6gPUmK_vossGsX3cQMiUHEyWZ06Qrwy1eSpEkGiOzpBMFLAeemEvZppeIkjZ0lkliXNN-TcPSf4A4fcmDHBPEj64Jw/s1600/IMG_4054.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpAGTLg3M9erNWQYtqstUtRiRRI5g9TGHDpurQVdKBwQ6Vh4te6gPUmK_vossGsX3cQMiUHEyWZ06Qrwy1eSpEkGiOzpBMFLAeemEvZppeIkjZ0lkliXNN-TcPSf4A4fcmDHBPEj64Jw/s320/IMG_4054.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hiekkakuoppa, Ylämaa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ja kuitenkin, kulttuuriperintö on monikulttuuriperintöä: kaikkien niiden kokemusten, muistojen ja merkitysten kirjo, joiden avulla ihmiset määrittävät itseään, yhteisöään, ympäristöään, historiaansa ja identiteettiään. Vaikka tieteenharjoittajan rooliin kuuluu objektiivisuus, voi tutkimuksella kuitenkin olla emansipatorisia pyrkimyksiä, tavoitteita asioiden muuttamiseksi. Seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita aktiivisesti, äänestän kunnon kansalaisen tavoin ja olen tervehtinyt ilolla uutta kansalaisaloitelakia, mutta en kuulu poliittisiin puolueisiin. Tieteellinen tutkimus on toistaisesi tärkein tapani vaikuttaa. Tarkastelen ja analysoin suomalaista versiota "virallisesta kulttuuriperintödiskurssista", jotta voisimme tulla siitä tietoisiksi. Tämä on perusedellytys sen muuttamiseksi.<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: right;">
</div>
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-63246291576900739002013-05-08T16:30:00.000+03:002013-05-08T22:48:21.228+03:00XIII Nordic TAG – asioiden äärellä<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPoUu_7LAUH98Mr6FZUvrVWHd1gcwAcVo0LQM_tlc4QEubISnCUtn4xrphkzL0sgsz5h-S6PS2x0Q5T1O3myXYoSFsZ1j9AR6_O02bKKBqdIk1A_Iowi1YcN-Ps_4YTLoaf7m8Fc8gGA/s1600/2013-04-24+23.43.31.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPoUu_7LAUH98Mr6FZUvrVWHd1gcwAcVo0LQM_tlc4QEubISnCUtn4xrphkzL0sgsz5h-S6PS2x0Q5T1O3myXYoSFsZ1j9AR6_O02bKKBqdIk1A_Iowi1YcN-Ps_4YTLoaf7m8Fc8gGA/s320/2013-04-24+23.43.31.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Aurinkolaiva "Solfar" (Jon Gunnar Arnason 1986), Reykjavik.</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vietin yhden huhtikuisen viikon Reykjavikissa, Islannissa pohjoismaisessa teoreettisen arkeologian konferenssissa (XIII Nordic TAG). Pidin oman esitykseni 23.4. 2013 sessiossa, jonka otsikko oli "<i>Practice-led Theory</i>". Esitelmäni abstrakti sekä diat löytyvät <a href="http://www.academia.edu/3445043/Two_Practices_-_One_Theory" target="_blank">Academia-profiilistani</a>. Seuraavaksi muutamia poimintoja konferenssin tarjonnasta. Sessioita oli useita samaan aikaan, joten tässä summaamani kokonaiskuva muodostui omien valintojeni kautta. Joku toinen saattoi kokea hyvin erilaisen konferenssin.<br />
<br />
En valitettavasti ehtinyt kuulla keynote-luentoja lentoaikatauluni vuoksi, ainoastaan paikalla olleiden kommentteja. Itseäni olisi kiinnostanut erityisesti Stanfordin yliopiston arkeologian keskuksen johtaja ja antropologian professori <a href="http://www.stanford.edu/dept/anthropology/cgi-bin/web/?q=node/89" target="_blank">Lynn Meskell</a>in puhe. Meskell tutkii parhaillaan UNESCOn roolia kansainvälisessä politiikassa sekä kulttuuriperintöön, erityisesti maailmanperintöön, liittyviä eettisiä kysymyksiä. Meskell esitti kuulemani mukaan melko kovaa kritiikkiä UNESCOa kohtaan. Yhteys konferenssin teemaan (<i>Borders, Margins, Fringes. Archaeologies on/from the Edge</i>) oli toisaalta jäänyt epäselväksi, kuten kävi tosin monessa muussakin esityksessä.<br />
<br />
Ensimmäisen aamupäivän vietin tromssalaisten järjestämässä "<i>Foregrounding things: Forms and faults of representation</i>" -sessiossa, joka olikin varsinainen uppokaste nykyarkeologian kuumimpaan trendiin: aineellisuuden ja esineiden/asioiden (<i>things</i>) 'paluuseen'. Session tavoitteena oli pohtia erilaisten, vaihtoehtoistenkin esittämisen tapojen ja medioiden soveltuvuutta materiaalisen maailman kuvaamiseen. Siten, että kunnioittaisimme esineellisen todellisuuden ominaisluonnetta. Esitykset ja niiden herättämä keskustelu keskittyivät vahvasti kuvalliseen esittämiseen. Tämä on ehkä osa ongelmaa, kulttuurimme on hyvin visuaalinen. Akateemisen maailman käytännöt ja esitystapojen konventiot voidaan nähdä myös rajoittavana, kuvaamisen rikkautta latistavana kehyksenä. Mikä tietysti havainnollistui kaikissa tieteelliseen konferenssiin kuuluvissa maneereissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgczg8sFSYG7Ozi1iJf0ljOM-t6jGOXwmzt48WHsXBnIk0Skpc_HK0-pPJ1jLkU7WR5g1je5RkPuzqggOJrwSToYyJylkpvhS9FIuK33MHC0l_4NfgJ6jrI6SV_7lothhij7nA-hBqrDA/s1600/2013-04-24+23.15.34.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgczg8sFSYG7Ozi1iJf0ljOM-t6jGOXwmzt48WHsXBnIk0Skpc_HK0-pPJ1jLkU7WR5g1je5RkPuzqggOJrwSToYyJylkpvhS9FIuK33MHC0l_4NfgJ6jrI6SV_7lothhij7nA-hBqrDA/s320/2013-04-24+23.15.34.jpg" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Hallgrimskirkja, Reykjavik.</span></td></tr>
</tbody></table>
Kalmarin Linnaeus-yliopiston arkeologian professori <a href="http://lnu.se/employee/cornelius.holtorf?l=en" target="_blank">Cornelius Holtorf</a> kertoi projektista, jossa pohditaan ydinjätteiden sijoituspaikkojen merkitsemistä. Millaisin tavoin ja symbolein kertoa tuleville sukupolville maan sisuksissa olevan aineen vaarallisuudesta? Tyydyttävää ratkaisua ei ole toistaiseksi löytynyt. Southamptonin yliopiston arkeologian professori <a href="http://www.southampton.ac.uk/archaeology/about/staff/yh1.page" target="_blank">Yannis Hamilakis</a> taas esitti oman kontribuutionsa 'valokuva-esseenä', joka muistutti kuitenkin erehdyttävästi powerpoint-esitystä suoraan paperista luettuine teksteineen. Esitys pohjautui "<a href="http://theotheracropolis.com/" target="_blank">The Other Acropolis</a>" -projektiin, jossa on tutkittu uudenlaisia tapoja esittää ikoninen monumentti, Ateenan Akropolis, ja pyritty luomaan sille vaihtoehtoisia tulkintoja ja historioita. Projekti on ehdottomasti kiinnostava, vaikka esittämisen tapa ei konferenssissa näyttäytynytkään radikaalin kokeellisena.<br />
<br />
Tohtoriopiskelija <a href="http://uit.no/ansatte/organisasjon/ansatte/person?p_document_id=191750&p_dimension_id=88154" target="_blank">Þóra Pétursdóttir</a>, toinen session järjestäjistä, vastasi omassa puheenvuorossaan modernien raunioiden ja raunioitumisen valokuvausta koskevaan kritiikkiin. Hylättyjen teollisuuslaitosten, autioituneiden rakennusten ja kylien tai 1900-luvun sotien raunioiden dokumentointi kuvaamalla on akateemista tutkimusta laajempi ilmiö. Hakusana '<a href="https://www.google.fi/search?q=modern+ruins&hl=fi&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=2aGDUe70B8Wt4ATqsYDoBA&sqi=2&ved=0CEAQsAQ&biw=1454&bih=704" target="_blank">modern ruins</a>' tuottaa Googlen kuvahaussa valtavasti valokuvia, jotka näyttävät romahtaneet ja ruostuneet rakenteet taiteellisina asetelmina, omanlaistaan estetiikkaa edustavina, moderneina maisemina. Kriitikot ovat viitanneet tähän villitykseen 'rauniopornona', joka vieraannuttaa ja estetisoi kohteensa yksipuoliseksi kuvalliseksi esitykseksi. Arkeologisen tutkimuksen kontekstissa kritiikki kohdistuu valokuvaukseen pinnallisena ja valikoivana metodina. Vastineeksi Pétursdóttir määritteli uudelleen valikoivuuden, pinnallisuuden ja estetisoinnin käsitteitä sekä lopulta valokuvauksen "sitoumukseksi asioihin/esineisiin" ("<i>engagement with things</i>").<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHECCvHRRXyPLT2U2F5S0rpTBccOuR9msVsS0X_O_7lU5eUpxyiRYLOGOSOiVCZAMqvX1K2ZLOhJnKNNktMQse9rv7bnTv4x2gF_TB-c-AGJtMFNQwXGOMl3o7ZLLc3fs1QuUqPDOs4A/s1600/2013-04-25+14.41.26.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHECCvHRRXyPLT2U2F5S0rpTBccOuR9msVsS0X_O_7lU5eUpxyiRYLOGOSOiVCZAMqvX1K2ZLOhJnKNNktMQse9rv7bnTv4x2gF_TB-c-AGJtMFNQwXGOMl3o7ZLLc3fs1QuUqPDOs4A/s320/2013-04-25+14.41.26.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Snorri Sturlussonin kylpyamme, Reykholt.</span></td></tr>
</tbody></table>
Tämä "sitoumus asioihin/esineisiin" on hyvä esimerkki retoriikasta, jota session toisen vetäjän, Tromssan yliopiston arkeologian ja sosiaaliantropologian professori <a href="http://uit.no/ansatte/organisasjon/ansatte/person?p_document_id=42197&p_dimension_id=88154" target="_blank">Bjørnar Olsen</a>in ympärille muodostuvassa koulukunnassa viljellään. Kutyymiin kuuluu ilmeisesti myös vähintään yksi viittaus <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Bruno_Latour" target="_blank">Bruno Latour</a>iin/esitys. Jotenkin ristiriitaista tässä 'symmetriseksi arkeologiaksikin' kutsutussa suuntauksessa (esim. Olsen 2012) on, että materiaalisuutta käsitellään hyvin abstraktilla retorisella tasolla – yhteyttä käytäntöön ja juuri siihen käsinkosketeltavaan, moniaistilliseen kokemukseen on vaikea hahmottaa.<br />
<br />
Viimeisen päivän paneelikeskustelua edelsivät panelistien esitykset, joista hämmentävimmän tarjoili Norjan Akatemian (<i>Det Norske Videnskaps-Akademi, DNVA</i>) Tutkimuskeskuksen (<i>Senter for grunnforskning</i>) tieteellinen johtaja <a href="http://www.cas.uio.no/organisation/administration.php" target="_blank">Brit Solli</a>. Sollin puheenvuoro toisti ajatuksia hänen artikkelistaan <i>Norwegian Archaeological Review</i>'ssa vuonna 2011. Artikkelin yhteydessä julkaistuilla vastakommenteilla ei selvästikään ole ollut vaikutusta hänen näkemyksiinsä. Solli viittasi ensin Laurajane Smithin ja hänen edustamansa kriittisen kulttuuriperinnön tutkimuksen määritelmään kulttuuriperinnöstä diskursiivisena ja sosiaalisesti rakennettuna, tässä ajassa olevien kulttuuristen prosessien tuotoksena. Seuraavaksi Solli totesi, että tämän näkemyksen mukaan "on ok, että talebanit tuhosivat Bamyanin buddha-patsaat", jos niiden arvo kerran oli pelkästään tässä (talebanien) yhteiskunnassa.<br />
<br />
Paneelikeskustelun päättäneessä keskustelussa pyysin Sollia täsmentämään kulttuuriperinnön määrittelyn ja kulttuuriperintöä koskevan eettisen päätöksenteon yhteyttä, mutta asia jäi epäselväksi. Sollin mukaan konstruktivistinen määrittely voi toimia demokratiassa, mutta diktatuurissa se aiheuttaa ongelmia. Tähän joku yleisöstä osuvasti kommentoi, että ongelman ydin taitaa kuitenkin olla itse diktatuuri eikä konstruktionismi. Loogisen epäloogiseksi lopuksi Solli päätyi kyselemään, onko joku yleisössä muka sitä mieltä, että patsaiden tuhoaminen oli ok. Ikään kuin saliin laskeutunut hiljaisuus olisi tulkittavissa jonkinlaiseksi hyväksynnäksi hänen näkemyksilleen.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPMNZHWZd5uyS3DdWNCB__hSWM3BhtkNILlynnitSnpd_30OBBx1wx68rpLvDRuXdcOqRHUUh9U2pZhg-_vqv2ddzDHInTPldbxml6DV-1pTsdvxU7DfJn1g02kIARMzkPRnOoncrkGw/s1600/2013-04-25+17.13.47.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPMNZHWZd5uyS3DdWNCB__hSWM3BhtkNILlynnitSnpd_30OBBx1wx68rpLvDRuXdcOqRHUUh9U2pZhg-_vqv2ddzDHInTPldbxml6DV-1pTsdvxU7DfJn1g02kIARMzkPRnOoncrkGw/s320/2013-04-25+17.13.47.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Erik Punaisen ja poikansa Leif Eríkssonin kotitila Eiriksstadir, Haukadalur</span></td></tr>
</tbody></table>
Ensimmäisen NTAG:n koettuani jäin pohtimaan, kulkeeko teoreettinen arkeologia kuitenkin omia latujaan, jossain määrin irrallisena siitä, mitä käytännössä teemme? Vaihtuvatko teoreettiset suuntaukset ja paradigmat vain pienen piirin määritteleminä muotihullutuksina, mutta suurin osa arkeologeista jatkaa työtään onnellisen tietämättöminä näistä mullistuksista? Erottautuaksemme entisestä ja luodaksemme jotakin uutta on teoreettisessa keskustelussa mentävä äärimmäisyyksiin, mutta todellisuus on yleensä enemmä keskitietä, yhdistelmiä menneestä ja tulevasta?<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Kuitenkin tuntuu, että jotakin on ilmassa. Ehkä on vielä liian aikaista hahmottaa sen muotoa tai antaa sille nimeä. NTAG:n kaltaiset tapahtumat ovat joka tapauksessa tilaisuuksia, joissa uudet tuulet ovat aistittavissa. NTAG 2013 osoitti myös, miten moninainen kirjo tutkijoita ja tutkimusaiheita arkeologian alaan lukeutuu. Se tuntuu vapauttavalta ja innostavalta. Epätyypillistä aihetta tutkivana arkeologina olen törmännyt melko ahtaisiin näkemyksiin siitä, mitä 'oikea arkeologia' on ja etenkin mitä se ei ole. En aio jatkossakaan välittää niistä.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Lähteet</span><br />
<span style="font-size: x-small;">OLSEN, Bjørnar (2012). Symmetrical Archaeology. Teoksessa Ian HODDER (ed.): Archaeological Theory Today. Cambridge: Polity Press, 208–228.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">SOLLI Brit, BURSTRÖM Mats, DOMANSKA Ewa, EDGEWORTH Matt, GONZÁLEZ-RUIBAL Alfredo, HOLTORF Cornelius, LUCAS Gavin, OESTIGAARD Terje, SMITH Laurajane & WITMORE Christopher (2011). Some Reflections on Heritage and Archaeology in the Anthropocene. Norwegian Archaeological Review, 44:1, 40–88.</span><br />
<span style="font-size: x-small;"><br /></span>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-25937866678762687282013-04-15T12:37:00.000+03:002013-04-15T12:53:13.086+03:00Muinaisjäännösten merkittävyyden arviointiOlin alustamassa ja vetämässä työpajaa Museoviraston ja Helsingin yliopiston järjestämässä <a href="http://www.nba.fi/fi/File/1868/muinaisjaannosten-merkittavyys-seminaari.pdf" target="_blank">Muinaisjäännösten merkittävyyden arviointi</a> -työseminaarissa 9.–10.4.2013. Diaesitykset tulevat varmaankin Museoviraston sivuille jossain vaiheessa kevättä ja seminaarijulkaisuakin suunniteltiin. Tiivistän kuitenkin oman puheenvuoroni "Muinaisjäännösten merkittävyyden arviointi: tieteellistä luokittelua vai intuitiivisia arvostelmia?" tässä postauksessa. Alustukseni diat löytyvät <a href="http://www.academia.edu/3290752/Muinaisjaannosten_merkittavyyden_arviointi_tieteellista_luokittelua_vai_intuitiivisia_arvostelmia" target="_blank">Academiasta</a>.<br />
<br />
Tarkastelin muinaisjäännösten merkittävyyden arviointia yhdenlaisena luokitteluna, luokittelun teoreettista ja tieteenfilosofista taustaa vasten. Lisäksi pohdin tiedon ja arvojen suhdetta tässä luokittelussa. Olen kirjoittanut luokittelusta ja luonnollisista luokista jo aikaisemmin <a href="http://johannaenqvist.blogspot.fi/search/label/luonnollinen%20luokka" target="_blank">blogissani</a>, joten en taustoita aihetta uudestaan tässä yhteydessä.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjrl93bc9nb3DWwu57w6KsfWRtAQLNjam32mkncCCdlv3E_TgY3Zu0tNiIoNv_tBCXv7KU1v-cpPdb1QwHPbvGfuHhk0478PoKvCdT0H1ZwJW6HmiNN_zkftcUsWnzmZSS9jhuAV2zWw/s1600/2013-04-01+13.03.21.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjrl93bc9nb3DWwu57w6KsfWRtAQLNjam32mkncCCdlv3E_TgY3Zu0tNiIoNv_tBCXv7KU1v-cpPdb1QwHPbvGfuHhk0478PoKvCdT0H1ZwJW6HmiNN_zkftcUsWnzmZSS9jhuAV2zWw/s320/2013-04-01+13.03.21.jpg" width="212" /></a>Lähestyin muinaisjäännösten merkittävyyden käsitettä aluksi spontaanisti ja intuitiivisesti, ikään kuin taviksena, en arkeologina tai tutkijana. Yrittäessäni irrottautua ammatistani katsoin aikaan ennen arkeologiuttani, lapsuuteeni Espoon Soukassa. Soukalle yllättävänkin leimallista on meren ja ylipäätään luonnon läheisyys. Tähän liittyvät arkeologisena ilmiönä pronssikautiset röykkiöt, joita omaan lapsuuden elämänpiiriini kuuluneella alueella on useita.<br />
<br />
Soukan röykkiöt ovat minulle erityisen merkittäviä kohteita, elämäni ensimmäisinä muinaisjäännöskohtaamisina. Ne kiehtoivat ja herättivät kiinnostuksen menneisyyteen ja arkeologiaan. Tiedustelin Facebookissa muistikuvia myös vanhoilta luokkatovereiltani, entisiltä ja nykyisiltä soukkalaisilta. Röykkiöt ovat olleet yleisesti tiedossa, monilla oli hyvinkin tarkka käsitys siitä, missä näitä kivikasoja sijaitsi. Nekin, joista ei tullut arkeologeja, muistivat ne.<br />
<br />
Merkittävyys on siis aina jossain määrin intuitiivista ja subjektiivista, emme pääse irti omasta historiastamme, kokemuksistamme ja muistoistamme. Huomasin myös, että merkitykset ja muistot liittyvät ennemminkin paikkoihin, joilla ei ole tarkemmin määriteltyjä fyysisiä rajoja kuin yksittäisiin kohteisiin. Ne eivät kiinnity vain yhteen ympäristön elementtiin, kuten arkeologiseen kulttuuriperintöön. Kaikki ympärillä merkitsee: maisema ja näkymät, luonto, kasvien värit ja tuoksut, lintujen, meren tai liikenteen äänet. Muistot ja merkitykset ovat osa identiteettiä ja sellaisina yksilöllisiä. Ne voivat kuitenkin kiinnittyä tiettyihin, samoihin paikkoihin ja olla siinä mielessä jaettuja.<br />
<br />
Yritykseen määritellä merkittävyyttä kuuluu sen kontekstin määrittely, jossa merkittävyyttä pyritään tavoittamaan. Onko kysymys vain arkeologisesta, tieteellisestä merkittävyydestä vai laajemmasta merkittävyydestä? Merkittävää kenelle? Minkä merkittävyyttä tarkalleen ottaen arvioimme: kiinteiden muinaisjäännösten vai (arkeologisen) kulttuuriperinnön? Yksittäisten muinaisjäännösten vai muinaisjäännöstyyppien? Mikä on merkittävyyden alueellinen taso: maailma, Suomi, maakunta, kunta?<br />
<br />
Merkittävyyteen liittyvistä säilyttämisen kriteereistä käytiin keskustelua mm. American Antiquityssa jo 70-luvulla. Tämä diskurssi kytkeytyi käsityksiin arkeologeista menneisyyden "vartijoina". Vartija-arkeologeilla katsottiin olevan velvollisuus ja oikeus säilyttää kulttuuriperintöä omista lähtökohdistaan, jotta pääsy aineistoon on turvattu. Amerikasta esikuvansa hakeneet australialaiset arkeologit ovat yrittäneet tavoittaa merkittävyyden (significance) käsitettä jakamalla se kahteen ominaisuuteen: tutkimukselliseen merkittävyyteen ja edustavuuteen. Käytännössä todettiin, että kriteereitä näiden määrittämiseksi on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta luoda.<br />
<br />
Amerikkalaisten ja australialaisten kollegoiden yritykset määritellä merkittävyyttä heijastavat jossain määrin positivistista tieteenkäsitystä: merkitykset ja arvot ovat objekteihin synnynnäisesti kuuluvia ominaisuuksia, jotka vain pitää paljastaa. Esimerkiksi tieteellisellä arvolla ajatellaan olevan fyysinen ilmenemismuoto, joka on mitattavissa oikeanlaisella mittarilla. Tämä on herättänyt kritiikkiä, samoin kuin alkuperäiskansojen osallisuus, tai lähinnä osattomuus heille itselleen tärkeiden kohteiden merkittävyyden arvioinnissa.<br />
<br />
Tiedekään ei ole arvovapaata, vaikka se periaatteessa pyrkii siihen. Humen giljotiinina tunnettu väittämä: ”Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä miten niiden pitäisi olla.” tarkoittaa, että tosiasioista, tieteellisestä tiedosta, ei voi johtaa arvoväitteitä tai toisinpäin. Tiede ei siis voi vastata ei-tiedollisiin arvokysymyksiin. Tosiasiaväitteet voivat kuitenkin olla arvorelevantteja, käyttökelpoisia esimerkiksi arvojen vertailussa. Tiede voi tutkia täydentäviä faktoja, joista arvovalinnat riippuvat. Myös ihmisten arvoja voidaan tutkia ja esittää sitten näitä arvoja koskevia tosiasiaväitteitä: millaisia asioita ihmiset pitävät merkittävinä ja miksi. Asiantuntijalla on siis erityisasema, mutta ei arvoasiantuntijana.<br />
<br />
Arvokysymyksiä voidaan tarkastella tavoitteiden, keinojen ja seurausten näkökulmasta. Muinaisjäännöksen merkittävyys laajassa merkityksessä ei ole arkeologisen tutkimuksen näkökulmasta kiinnostava kysymys, vaan ennemminkin hallinnossa tarvittava työkalu. Suojelun linjaukset ja luokittelut muokkaavat kuitenkin aineistoa, joka tutkimuksella on käytettävissään.<br />
Muinaismuistolaki ei anna tarkempia suuntaviivoja muinaisjäännöksen merkityksen tai arvon arviointiin, mutta suojelutyössä sitä joudutaan jatkuvasti tekemään. Arvioinnilla haetaan siis perusteluja ensinnäkin niihin tilanteisiin, joissa suojeluarvot ovat uhattuina ja muinaisjäännöksen säilyminen pyritään turvaamaan. Toisaalta etsitään reunaehtoja sille, että muinaisjäännös voi väistyä maankäytön tieltä.<br />
<br />
Merkittävyyden kriteerien pohtiminen on eittämättä hyödyllistä, koska ne kertovat jotakin siitä, mikä kulttuuriperinnössä ylipäätään on arvokasta. Mutta mikä tarkoitus merkittävyyden arvioinnilla on suhteessa muinaismuistolaissa määritettyjen kiinteiden muinaisjäännösten määrittelyyn? Suojellun kiinteän muinaisjäännöksen status on jo osoitus siitä, että kohde on arvotettu merkittäväksi. Muuttuuko tämä arvo, jos olemassa on vielä erikseen merkittävien muinaisjäännösten luokka?<br />
<br />
Merkittävyyttä ei voi johtaa tiedosta ja tieteellisistä faktoista, mutta tietoa tarvitaan merkittävyyden arvioinnissa. Asiantuntijatieto sisältää tietysti arkeologisen tiedon, mutta myös muun tutkimustiedon, joka koskee kohdetta, kohteen ympäristöä ja aluetta. Muut tunnistetut suojeluarvot tai toisaalta maankäytön suunnitteluun liittyvät linjaukset, suunnitelmat ja selvitykset ovat oleellisia varsinkin jos merkittävyyttä pyritään arvioimaan pikemminkin alueellisena kuin yhteen ympäristöstään irrotettuun kohteeseen liittyvänä ominaisuutena. Jos laajennetaan tiedon käsitettä, niin merkittävyyden arvioinnin kannalta relevantteja lähteitä ovat myös muut kuin asiantuntijat.<br />
<br />
Muinaisjäännösten esittäminen nimenomaan arkeologien datapankkina peittää muut kulttuuriset merkitykset, esimerkiksi alkuperäiskansan maailmankuvassa, historia- ja identiteettikäsityksissä. Nämä merkitykset voivat olla sellaisia, että ne katoavat mikäli kohde tutkitaan. Myös muilla kuin alkuperäiskansoilla voi olla oman identiteetin ja historian kannalta tärkeitä paikkoja. Näihin voi liittyä muistojen ja tarinoiden lisäksi erilaisin aistein välittyneitä elämyksiä ja kokemuksia, joita halutaan kenties toistaa tai siirtää. Vaihtoehtoiset, arkeologian näkökulmasta pseudotieteelliset tulkinnat, määritetään yleensä toisarvoisiksi. Suhde tieteelliseen tietoon ja maailmankuvaan ei kuitenkaan tyhjennä niiden arvoa.<br />
<br />
Mikäli merkittävyys ymmärretään laajemmin, koko yhteiskuntaa koskevaksi ja kaikkien kansalaisten arvioitavaksi arvoksi, on saatavilla olevalla tiedolla ratkaiseva merkitys. Oleellisessa roolissa ovat siis tarkoituksenmukaiset tietojärjestelmät, mietityt ja toimivat tavat kerätä, esittää, jakaa ja käyttää tietoa monipuolisesti. Tämä on välttämätön perusta arvottamiselle ja siten myös ensisijaista merkittävyyden arviointia koskevien kriteerien ja käytäntöjen luomiseen nähden.<br />
<br />
Merkittävyyttä olisi ehkä arvioitava ennemminkin tiettyyn alueeseen tai paikkaan liittyvänä ominaisuutena kuin ympäristöstään irrotetun, arkeologiseksi kohteeksi määritellyn ja rajatun pisteen suhteen. Kulttuuriympäristön rekisteriportaalissa on muinaisjäännösten lisäksi tietoa hoidettavista muinaisjäännöksistä, esinelöydöistä, suojelluista rakennuksista ja valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä. Jo yhdistämällä näitä tietoja tietoon kulttuurimaisemista, luonnonperinnöstä yms. olisi mahdollista osoittaa erilaisten arvojen keskittymiä. Arkeologinen kulttuuriperintö voi olla yksi arvo alueellisten merkityksien tihentymissä.<br />
<br />
Muinaisjäännöksen arvo voidaan nähdä sitä kertovien tarinoiden ja merkitysten summana: arkeologien antamat tulkinnat ovat yhdenlaisia tarinoita. Merkittävyys lisääntyy, kun tarinoita kertyy ja kohteita koskeva tieto rikastuu. Tietoa kulttuuriperinnöstä voidaan rikastaa monin tavoin. <i>Social tagging</i> tarkoittaa prosessia, jossa käyttäjät lisäävät metadataa jaettavalle sisällölle avainsanojen muodossa. Jos esimerkiksi muinaisjäännösrekisteri olisi avoin vuorovaikutteinen tietojärjestelmä, kuka tahansa voisi käydä antamassa siellä oleville kohteille tunnisteita tai tuottaa niitä koskevaa tietoa.<br />
<br />
Mikäli merkittävyyttä halutaan käyttää arkeologisen kulttuuriperinnön suojelua koskevassa harkinnassa ja päätöksenteossa, käsitteen intuitiivisuus, dynaamisuus ja suhteellisuus on hyväksyttävä. Kaiken arkeologisen kulttuuriperinnön merkittävyyttä täsmällisesti tai määrällisesti kuvaavan tutkimustiedon tavoittelu on epärealistista ja hämärtää merkittävyyden luonteeseen kuuluvaa subjektiivisuutta ja moninaisuutta. Merkittävyyden arvioinnissa siirrytään fyysisten jäännösten tunnistamisesta, dokumentoinnista ja tulkinnasta kulttuuriperinnön suojelua koskeviin arvovalintoihin. Kulttuuriperintö on tietyssä mielessä aina aineetonta ja ehdottomasti osa nyky-yhteiskuntaa. Myös merkittävyyden täytyy olla sitä.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Lähteet</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Bell, Duncan (2008). Agonistic Democracy and the Politics of Memory. Constellations: An International Journal of Critical and Democratic Theory, 15 (1), 148–166.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Bickford, Anne & Sullivan Sharon (1984). Assessing the research significance of historic sites. Teoksessa S. Sullivan & S. Bowdler (eds): Site Surveys ans Significance Assessments in Australian Archaeology. Canberra, Department of Prehistory, Research School of Pacific Studies, The Australian National University. </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Bowdler, Sandra (1981). Unconsidered trifles? Cultural resource management, environmental impact statements and archaeological research in NSW. Australian Archaeology, 12 (4), 334–40.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Bowdler, Sandra (1984). Archaeological significance as a mutable quality. Teoksessa S. Sullivan & S. Bowdler (eds): Site Surveys and Significance Assessments in Australian Archaeology. Canberra, Department of Prehistory, Research School of Pacific Studies, The Australian National University.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Bowker, Geoffrey C. & Star, Susan Leigh (1999). Sorting Things Out. Classification and Its Consequences. Cambridge (MA), The MIT Press. </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Smith, Laurajane (2004). Archaeological Theory and the Politics of Cultural Heritage. New York, Routledge.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Waterton, Emma & Smith, Laurajane (eds.) (2009). Taking Archaeology out of Heritage. Newcastle upon Tyne, Cambridge Scholars Publishing.</span><br />
<div>
<br /></div>
Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-63272865468911376082013-03-15T14:51:00.003+02:002013-03-15T14:55:21.079+02:00Talletamme termipankkiin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBHgzQm2ssuiTNqwPG-Y9BjJ87kzpz5OinAWXUDeL9Rw45RMvM1n_AT1HoEazgOl2GuctNlcsRRJXtqJrFJOT1K8o1PM70oXrYc9En0kXtQpSbxYNASHguoMBpl8YBcD3SkTZpSpqQPA/s1600/_MG_2987.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBHgzQm2ssuiTNqwPG-Y9BjJ87kzpz5OinAWXUDeL9Rw45RMvM1n_AT1HoEazgOl2GuctNlcsRRJXtqJrFJOT1K8o1PM70oXrYc9En0kXtQpSbxYNASHguoMBpl8YBcD3SkTZpSpqQPA/s200/_MG_2987.JPG" width="200" /></a></div>
<br />
Päätimme viime maanantaina <a href="http://www.sarks.fi/" target="_blank">Suomen arkeologisen seuran</a> vuosikokouksessa lähteä mukaan <a href="http://tieteentermipankki.fi/wiki/Termipankki:Etusivu" target="_blank">Tieteen kansalliseen termipankkiin.</a> SARKS (käytännössä minä seuran valtuuttamana) koordinoi siis suomalaisen arkeologian alan edustusta termipankissa, kokoaa asiantuntijaryhmän ja välittää tietoa työn edistymisestä sekä termipankin kuulumisia. Kirjoitin juuri ilmestyneeseen <a href="http://www.sarks.fi/mt/etusivu.html" target="_blank">Muinaistutkijaan</a> 1/2013 jutun termipankista Suomen arkeologeille osoitettavan talkookutsun taustoitukseksi. Tämä blogipostaus on tiivistelmä tuosta artikkelista.<br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><a href="http://www.tsv.fi/" target="_blank">Tieteellisten seurain valtuuskunta</a> (TSV) on yhteistyössä mm. Helsingin yliopiston, Suomen Akatemian, Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus), Sanastokeskuksen (TSK) ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kanssa käynnistänyt Tieteen kansallinen termipankki (TTP) -</span><span style="font-family: inherit;">hankkeen. Tarkoituksena on rakentaa kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen yhteinen, avoin ja jatkuvasti päivitettävä termitietokanta tiedeyhteisön ja kansalaisten käyttöön. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Hanke toteutetaan talkooperiaatteella yhteistyössä koko maan tutkijoiden kanssa. Termipankki tarjoaa verkossa toimivan wiki-alustan termityölle ja termeistä käytävälle keskustelulle. Tieteen termipankkia on kehitetty kolmessa pilottihankkeessa, joiden tieteenalat ovat kasvitiede, kielitiede ja oikeustiede. Pilottivaiheen nyt päätyttyä muidenkin tieteenalojen edustajat voivat perustaa omia asiantuntijaryhmiään ja ryhtyä yhdessä kokoamaan oman alansa tärkeitä termejä. </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Yliopistojen ja tutkimuslaitosten on palveltava yhteiskuntaa laissa säädetyillä kansalliskielillä, suomeksi ja ruotsiksi. Siksi tieteen teossa tarvitaan omakielisiä termejä. Jos niitä ei kehitetä ja huolleta, kadotamme kyvyn yleistajuistaa tutkimusta omalle kieliyhteisöllemme, sekä suurelle yleisölle että muulle tiedeyhteisölle. </span>Toisaalta tutkijalla täytyy olla mahdollisuus ajatella omalla äidinkielellään, niin ettei kieli rajoita ilmaisua. S<span style="font-family: inherit;">uomen kieltä tieteen kielenä halutaan siis vaalia; tieteellisten termien kerääminen on osa tätä suojelutyötä. Termeihin suhtaudutaan tieteellistä tutkimusta ylläpitävänä rakenteena, joka halutaan tehdä näkyväksi. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Termipankin kehittäjät kutsuvat termityössä sovellettavaa toimintatapaa ”rajoitetuksi talkoistamiseksi”, koska ainoastaan asiantuntijastatuksen saaneet talkoolaiset pääsevät muokkaamaan oman alueensa termejä. Termeistä käytävään keskusteluun voivat kuitenkin osallistua kaikki omalla nimellään termipankkiin rekisteröityneet internetin käyttäjät. Termipankin kehittäjät toivovat, että termipankissa tehtävästä työstä tulee pysyvää, jatkuvasti rahoitettua toimintaa. </span>Termityö on julkaisemista, yhteisöllistä työskentelyä tieteen tehtävissä. Sellaisena se on kirjattavissa meriitiksi myös julkaisu- ja ansioluetteloihin.<br />
<br />
Kunkin tieteenalan aihealue koostuu ns. käsitesivuista, joilla saattaa esiintyä useampi synonyyminen nimitys, haluttaessa myös monella kielellä. Käsitesivuun voidaan liittää tekstin lisäksi kuvia, kaavioita, multimediaa tai linkkejä varsinaisiin artikkelisivuihin Wikipediassa. <span style="font-family: inherit;">Oleellista on, että termipankkiin dokumentoituu myös termeistä käytävä keskustelu ja päivityshistoria on jäljitettävissä. Tämä auttaa esimerkiksi opiskelijoita ymmärtämään tieteellisen käsitteistön konstruktivistista luonnetta sekä havainnoimaan tieteenalojen välisiä yhteyksiä. Koulukuntien ja tutkimussuuntien erot voivat näkyä myös käännösvastineissa. </span><span style="font-family: inherit;">Termipankin tavoitteena on luoda kokonaan uusi foorumi tieteellisen keskustelun käymiseen. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Termipankin periaatteet ja termityö ylipäätään liittyvät läheisesti omaan valmisteilla olevaan väitöskirjaani. Tutkin alamme käsitteitä ja muodostan väitöskirjani osana arkeologista kulttuuriperintöä kuvaavan ontologian eli tietokoneiden ymmärtämällä kielellä kirjoitetun sanaston. </span>Omassa tutkimuksessani ontologian lähtökohtana ovat muinaisjäännösrekisterin sekä Metsähallituksen inventointien tietojärjestelmän asiasanat, esineellinen kulttuuriperintö rajautuu sen ulkopuolelle. Olin pohtinut ontologisoitavien käsitteiden määrittelyä ja keskusteluttamista arkeologiyhteisölle avoimella wiki-alustalla, ja termipankki tarjoaa tähän nyt oivallisen tilaisuuden.<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen sivuille kootut keramiikkatyyppejä sekä kivi- ja rautakauden esineistöä esittelevät <a href="http://www.helsinki.fi/arkeologia/opiskelu/elektroniset_oppimateriaalit.html" target="_blank">oppimateriaalit</a> muodostavat vastaavan aihealueen, jonka ontologisoinnille olisi myös todellista tarvetta. Kattava, loogisesti jäsennelty sanasto on välttämätön esimerkiksi yhteisen verkossa käytettävän löytöjen luettelointityökalun kehittämiseksi. Arkeologit voivat siis ryhtyä termityöhön valmiiden sanalistojen pohjalta, vaikka yksittäisiä termejä halukkaat lisäisivätkin mielensä mukaan.<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
Hallinto tekee tietojärjestelmiä ja työkaluja hallinnon tarpeisiin, tieteellisen tutkimuksen tekijöillä voi olla toisenlaisia intressejä. Termipankki edistää toivottavasti akateemisen ja hallinnollisen arkeologian vuoropuhelua ja viestintää, mutta palvelee myös arkeologian harrastajia, kääntäjiä, toimittajia ja kaikkia aiheesta kiinnostuneita. Jos pohdimme yhdessä mitä tavoittelemme, löydämme todennäköisemmin ratkaisuja jotka hyödyttävät ja helpottavat tutkimuksen tekoa tulevaisuudessa. Termipankissa voimme käynnistää tämän työn ja luoda yhteisenä pääomanamme perustaa kehitykselle sekä uusille hankkeille.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">LÄHTEET</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: x-small;">HAKULINEN, A., LAITINEN, L. & NUOLIJÄRVI, P. 2010. Tieteen termitalkoisiin! Tieteessä tapahtuu 28 (4–5): 51–52. <<a href="http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/2796/2564">http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/2796/2564</a>><br /><span style="line-height: 150%;">LAITINEN, Lea 2012.</span>
<i><span style="line-height: 150%;">Omakielisten termien merkitys: rinnakkaiskielisyys</span></i><span style="line-height: 150%;">.
Esitelmä Tieteiden talossa Tieteen kansallinen termipankki -seminaarissa
9.11.2012. </span><<a href="http://tieteentermipankki.fi/mediawiki/images/d/de/TTPLaitinen_9.11.pdf">http://tieteentermipankki.fi/mediawiki/images/d/de/TTPLaitinen_9.11.pdf</a>><br /><span style="line-height: 150%;">Suomen kielen
lautakunta (Kotus) 2010. <i>Vetoomus suomen
kielen aseman turvaamiseksi </i></span><i><span style="line-height: 150%;">tieteen
ja korkeimman opetuksen kielenä. </span></i><<a href="http://www.kotus.fi/files/1429/Vetoomus_lautakunta_2010.pdf">http://www.kotus.fi/files/1429/Vetoomus_lautakunta_2010.pdf</a>><br /> </span><br />
<br />
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-31197271781494458812013-02-26T11:25:00.000+02:002013-02-26T12:41:02.010+02:00Arkeologian teoria ja muinaismuistohallinto<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3c5DP6ccrU7qBVambvzn-ANi4yLwi6NIv83qH7bPIfH_1Vmzq5xBbSpCHvKkLkrPpQNNrP0-DWnRdQz3wiDXT9qojmqgyu-BryR8RuILsEC-aHx8eiCvxVs6CIvLhaEmTyIW2aR1F-A/s1600/2012-07-26+18.52.41.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3c5DP6ccrU7qBVambvzn-ANi4yLwi6NIv83qH7bPIfH_1Vmzq5xBbSpCHvKkLkrPpQNNrP0-DWnRdQz3wiDXT9qojmqgyu-BryR8RuILsEC-aHx8eiCvxVs6CIvLhaEmTyIW2aR1F-A/s200/2012-07-26+18.52.41.jpg" width="200" /></a></div>
Laurajane Smith käsittelee teoksessaan "<i>Archaeological Theory and the Politics of Cultural Heritage</i>" (2004) arkeologian teoriaa käsitejärjestelmänä, paradigmaattisena kokonaisuutena, eikä substantiaalisena tiettyä kysymystä selittävänä mallina. Smithin tavoitteena on teoretisoida myös hallintoa ja tutkia sen vaikutusta arkeologian tieteenalan teoriaan ja käytäntöihin. Hän ymmärtää hallinnon prosessina, jossa asiantuntijat ja muut ryhmät kohtaavat intresseineen (vrt. 'kulttuuriperintöprosessi'). Hallinnon kautta arkeologia on osa valta-asetelmia ja poliittisia kysymyksiä, kun arkeologista tietoa käytetään määrittämään sitä, mikä on säilytettävää kulttuuriperintöä. Tällöin hallinto myös vaikuttaa siihen, millaiseksi akateemisen tutkimuksen käytettävissä oleva arkeologinen aineisto muodostuu.<br />
<br />
Smithin keskeisiä väitteitä on, että arkeologian teoria, erityisesti 'Uusi Arkeologia', oli perustavassa roolissa, kun kulttuuriperinnön hallinnoinnin politiikkaa, käytäntöjä ja lainsäädäntöä luotiin USA:ssa ja Australiassa. 'Uusi Arkeologia' tai prosessualistinen teoria/arkeologia kehittyi USA:ssa 60-luvulta lähtien vastavoimaksi arkeologian kulttuurihistorialliselle suuntaukselle, ja 80-luvulle saavuttaessa prosessualistinen teoria oli jo valtavirtaa. Oman tutkimukseni näkökulmasta kiinnostavaa on: Ovatko prosessualistien aivoitukset muokanneet meidänkin muinaismuistohallintoamme? Heijastuvatko prosessualismin perusoletukset edelleen hallintovirkamiesten käsityksiin arkeologisesta kulttuuriperinnöstä ja arkeologiasta tieteenä? Ja ennen kaikkea, voisiko tämä vaikutus olla kaksisuuntainen: onko hallinnon toiminnalla vaikutusta arkeologian teoriaan?<br />
<br />
Suomalaista arkeologiaa on kritisoitu 'teoriattomuudesta', mutta kyseessä on ehkä ennemmin teorian tiedostamattomuus. Teoria on aina läsnä, uponneena käytäntöihimme. Teoria ohjaa 'arkeologisen katseen' kohdistumista: kiinnostuksemme kohteita, havaintojen tekoa sekä niiden tulkintaa. Ihmiset harvemmin julistautuvat tietyn teorian tai paradigman kannattijiksi, vaan ne konstruoidaan jälkikäteen. Vai oliko 'Uusi Arkeologia' kuitenkin jonkinasteinen mullistus meikäläisittäinkin? Kysyin aikoinaan asiasta nyt jo edesmenneeltä professoriltamme, Ari Siiriäiseltä oppihistoriaa käsitelleellä luennolla. Muistelen, että Siiriäisen mukaan prosessualismi ei rantautunut valtameren takaa Suomeen (tai Arin omaan ajatteluun) "liput ja viirit liehuen", täsmällisesti eksplikoituna mallina.<br />
<br />
Suomessa hallintoviranomainen eli Museovirasto on jo pitkään antanut arkeologisten kenttätöiden raportointia ja dokumentointia koskevia ohjeita - tuoreimpana ja laajimpana Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimukset (SALAVA), jonka laadinnassa olin itsekin alkuvaiheessa mukana. Opiskeluaikana joku huomauttikin, että meistä koulutetaan 'museovirastoyhteensopivia', kun viranomaisen sanelemien käytäntojen opettelu oli niin keskeisessä roolissa erityisesti kenttätyökursseilla.<br />
<br />
Koska Museovirasto vastaa maanlaajuisesti arkeologisten tutkimusraporttien ja löytöjen säilytyksestä ja arkistoinnista, on yhdenmukaisuuden vaalimiseksi tietysti perusteltua ohjeistaa lukuisia toimijoita. Ohjeet eivät ole kuitenkaan rajoittuneet muotoseikkoihin, vaan samalla on ohjattu sisältöä, sitä mitä raportoidaan ja dokumentoidaan. Uskallan väittää, että tätä kautta hallinto on ollut keskeinen tekijä myös monien akateemisten tutkimuskäytäntöjen muotoutumisessa. Voi myös kysyä, kuinka paljon tiukka ohjeistus on rajoittanut kenttätyön ja sen menetelmien kehitystä.<br />
<br />
Museovirasto myöntää tutkimusluvat kajoaviin arkeologisiin tutkimuksiin sekä antaa lausuntoja koskien erilaisia alueidenkäyttöhankkeita. Näissä lausunnoissa esitetään arvio hankkeen vaikutuksista arkeologiseen kulttuuriperintöön, mutta samalla viranomaisella on tilaisuus ja velvollisuuskin kertoa kulttuuriympäristön suojelun merkityksestä tai mahdollisesti edellytettävien tutkimusten perusteista. Arkeologisia tutkimuksia tai muinaisjäännösten suojelua perustellaan yleensä lainsäädäntöön vedoten ja viranomaisen määrittämilla linjauksilla, usein lähes sanasta sanaan määrämuotoisesti. Lausunnoissa saattaa kuitenkin olla ilmaisuja, jotka valottavat virkamiesten käsityksiä enemmän kuin retorisesta työkalupakista poimitut valmiit fraasit. Näitä helmiä minä primääriaineistooni erityisesti etsin.<br />
<br />
Arkelogian alan akateeminen tutkimus ja hallinto ovat erillisiä, erilaisiin tavoitteisiin pyrkiviä instituutioita, mutta ne ovat kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Näillä aloilla työskentelevät ihmiset tekevät sen, mitä suomalainen arkeologia on tällä hetkellä - teoriassa ja käytännössä. Uskon löytäväni käsitteitä analysoimalla kummastakin kontekstista käsityksiä tai määritelmiä, jotka ovat liitettävissä myös laajempaan teoreettiseen viitekehykseen. Vaikka vaikutuksen alkuperää tai suuntaa näiden kahden diskurssin välillä onkin ehkä mahdoton erotella.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Lähteet </span><br />
<span style="font-size: x-small;">SMITH, Laurajane (2004). Archaeological theory and the politics of cultural heritage. London, Routledge.</span>Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-91926139266866770242013-02-15T16:29:00.005+02:002013-02-18T11:34:03.436+02:00Kulttuuriperintö on aineetontaKootessani tutkimuskirjallisuutta olen säännöllisesti törmännyt nimeen <a href="http://anu.academia.edu/LaurajaneSmith" target="_blank">Laurajane Smith</a>. Syntyjään australialainen Smith työskentelee tällä hetkellä tutkijana Canberran yliopistossa (<i>Australian National University</i>), mutta on myös vierailevana professorina Göteborgin yliopiston kulttuuriperinnön tutkimuksen opinnoissa, toimittajana kahdessa alan keskeisistä journaaleista ('<i>Journal of Heritage Studies</i>' ja '<i>Key Issues in Cultural Heritage</i>') sekä perustaja ja tämänhetkinen puheenjohtaja kriittisen kulttuuriperinnön tutkimuksen järjestössä (<i>Association of Critical Heritage Studies</i>). Hänen tutkimusalansa määrittyy siis kulttuuriperinnön tutkimukseksi, mutta samoin kuin allekirjoittanut, Smith on koulutukseltaan arkeologi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLt2guMbUADxXH7BbXluDiKBAo7G1Nl0BNXCA4WfmsNWWHVGvOmmaQOJ0GaVVvq8lQsK6B8dU8SQRdsMox-jgvMGcp7F5A8YbWHji7cqxQ1QjBDe_rJYWtDHIrSayf7gogJF2yI8jdeg/s1600/2012-07-26+18.51.18.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLt2guMbUADxXH7BbXluDiKBAo7G1Nl0BNXCA4WfmsNWWHVGvOmmaQOJ0GaVVvq8lQsK6B8dU8SQRdsMox-jgvMGcp7F5A8YbWHji7cqxQ1QjBDe_rJYWtDHIrSayf7gogJF2yI8jdeg/s320/2012-07-26+18.51.18.jpg" width="320" /></a></div>
Taustamme on yhtäläinen myös siinä suhteessa, että Smith on työskennellyt hallinnon puolella ennen akateemista uraansa. Tästä ja/tai monista muista syistä johtuen näytämme olevan kiinnostuneita hyvin samankaltaisista kysymyksistä, tutkimusasetelmista ja metodologiasta. Smithin erityisinä intresseinä ovat kulttuuriperinnön teoretisointi kulttuurisena prosessina/käytäntönä sekä kulttuuriperinnön teorian, käytännön ja kulttuuripolitiikan välisten yhtymäkohtien tarkastelu. Smith on tutkinut pitkään kulttuuriperinnön ja siitä käytävän keskustelun ("discourses") roolia mm. poliittissa liikkeissä, erityisesti alkuperäiskansoihin ja monikulttuurisuuteen liittyvissä kysymyksissä.<br />
<br />
Smith kyseenalaistaa fyysisen, aineellisen kulttuuriperinnön 'ylivallan' ajattelussamme, ja yksi hänen perustavista argumenteistaan on: "<i>all heritage is intangible</i>" (2006). Kulttuuriperintö on Smithin mukaan paitsi tapa kommunikoida, luoda merkityksiä ja kokea elämyksiä, myös diskurssi itsessään. Smith katsoo, että vallitseva länsimainen tapa käsittää kulttuuriperintö ("<i>authorized heritage discourse"</i>) korostaa kulttuuriperinnön luonnetta materiaalisina kohteina, joita voidaan kartoittaa, tutkia, hallinnoida, konservoida ja suojella lainsäädännön, sopimusten, suositusten ja julistusten nojalla. Samalla hallitaan kuitenkin myös kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja ja merkityksiä, ihmisten kokemuksia kultuuriperinnöstä ja omasta ympäristöstään. Tiedostettiinpa tätä tai ei.<br />
<br />
Smithin monivuotisen tutkimuksen tuloksena syntynyt teos ”<i>Archaeological theory and the politics of cultural heritage</i>” (2004) käsittelee paitsi tieteellisen arkeologian ja kulttuuriperinnön hallinnon suhdetta, myös Pohjois-Amerikan ja Australian alkuperäiskansojen roolia oman kulttuuriperintönsä tutkimuksessa ja hallinnoinnissa. Tähän asetelmaan sisältyy paljon jännitteitä, vääryyksien, alistamisen ja suoranaisen väkivallan tahraamaa historiaa. Tutkimuksella voi siten ajatella olevan myös emansipatorisia tavoitteita. Itse haluaisin tarkastella ihmisten oikeutta kulttuuriperintöön ja sen määrittelyyn yleisemmin, rinnastamalla alkuperäiskansat kansalaisiin, jokamiehiin ja -naisiin. Kulttuuriperintö voi olla osa identiteetin ja omanarvontunnon muodostumista, oman perheen ja suvun historian kiinnittäjä, tuttuja paikkoja ja niihin liittyviä muistoja - muidenkin kuin alkuperäiskansojen elämässä.<br />
<br />
Smith asettaa 'vallitsevaa diskurssia' ylläpitävien asiantuntijoiden, arkeologien ja hallintoviranomaisten, vastapariksi siis alkuperäiskansojen edustajat - omien tutkimusintressiensä mukaisesti asiaa konkretisoiden. Itse ajattelen, että vallitseva diskurssi ei ole välttämättä sekään niin yksiääninen, millaiseksi Smith sen kuvaa. Vaikka tunnistankin ajatuksen kulttuuriperinnöstä 'pisteinä kartalla', ja tietty yleistäminen ollee välttämätöntä ilmiön teoretisoimiseksi. Oman tutkimukseni ennakko-oletuksia on suomalaisen arkeologian alan sisäinen ristiriita, hallinnollisen ja akateemisen arkeologian välillä. Tähän asetelmaan sisältyy ehkä kultuuriperintöä koskevien käsitysten (diskurssien...) kamppailu, keskustelu jossa samoilla sanoilla puhutaan eri asioista?<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Lähteet</span><br />
<span style="font-size: x-small;">SMITH, Laurajane (2006). Uses of Heritage. </span><br />
<span style="font-size: x-small;">SMITH, Laurajane (2004). Archaeological theory and the politics of cultural heritage. </span><span style="font-size: x-small;">London, </span><span style="font-size: x-small;">Routledge.</span><span style="font-size: x-small;"> </span>Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-68125687469580805252013-02-04T11:34:00.001+02:002013-02-04T11:34:06.071+02:00Tutkimuksellinen perheeni<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-bP3alsPtIZ0/S9Rqld-ja-I/AAAAAAAAAb8/biq-T8sttrI/s1600/IMG_1337.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://2.bp.blogspot.com/-bP3alsPtIZ0/S9Rqld-ja-I/AAAAAAAAAb8/biq-T8sttrI/s200/IMG_1337.JPG" width="133" /></a><span style="font-family: inherit;">Keskityn tutkimustyössäni tänä vuonna empiirisen aineiston (tekstit ja haastattelut) kokoamiseen sekä alustavaan analysointiin. En aio lähettää kysymyksiäni haastateltaville etukäteen, enkä käsittele niitä tai haastattelujen kulkua täällä. Aloitan blogissani sen sijaan sarjan aikaisempaa tutkimusta tiivistäviä postauksia. </span><span style="font-family: inherit;">Käyn kevään aikana läpi tärkeimpiä lähteitäni ja pyrin uuttamaan niistä olennaisen. Nostan tietysti esiin sisältöjä, jotka vertautuvat omiin tutkimuskysymyksiini ja -asetelmaani. Toisaalta tarkastelen tutkimuskirjallisuutta myös 'teknisestä' näkökulmasta: millaisia rakennelmia muut ovat koonneet tieteellisen tutkimuksen elementeistä?</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Tärkeä osa tutkijaksi oppimista on oman viiteryhmänsä löytäminen. Keiden kanssa riittäisi juteltavaa yön pimeinä tunteina? Etsin keskusteluja, joihin tutkimukseni sopisi puheenvuoroksi. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole julistautua tiukasti tietyn suuntauksen tai alan edustajaksi. Olen arkeologi, mutta en tee varsinaisesti arkeologista tutkimusta. Tarkastelen suomalaista arkeologiaa ja arkeologien yhteisöä ennemminkin tutkimuskohteena ja tapauksena. Teoreettinen lähestymistapani on <i>sosiaalinen konstruktionismi</i> väljästi määriteltynä. Ajattelen siis, että osa (ei koko) todellisuudestamme rakentuu kielellisessä vuorovaikutuksessa, ja jotkut käsitteet ovat siten suhteellisia ja muuttuvia - kuten käsityksemme kulttuuriperinnöstä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">
</span>
<span style="font-family: inherit;"><i>Kulttuuriperinnön tutkimus</i> on Suomessa vasta muotoutumassa kokoavana, yhtenäisenä tieteenalana. Perinteisesti se on ollut luonteeltaan humanistista ja monitieteistä, erilaisia yhdistelmiä etnologiatieteiden ja historiantutkimuksen lähestymistavoista. Näkökulmien kirjo säilynee jatkossakin, vaikka kulttuuriperinnön tutkimus löytäisikin vain sille ominaisen identiteetin.<span style="line-height: 22px;"> </span>Angloamerikkalaisessa kontekstissa kulttuuriperinnön tutkimus näyttäytyy käsitykseni mukaan leimallisemmin yhteiskunnallisena ja poliittisena, myös yhteiskuntatieteellisiä metodeja hyödynnetään laajemmin. Tämä painotus vastaa omia intressejäni.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />
<i>Arkeologian ja historiantutkimuksen</i> piirissä on tutkittu arkeologiseen kulttuuriperintöön liitettyjä merkityksiä ja pyrkimyksiä aate- ja oppihistoriallisista näkökulmista. <i>Museologia (heritologia)</i> taas tarkastelee nykyisellään myös kulttuuriperinnön yhteiskunnallista ulottuvuutta: kulttuurisia prosesseja, jotka synnyttävät museoita ja perustelevat tiettyjen todistuskappaleiden säilyttämistä. <i>Folkloristiikassa</i> ja <i>maisemantutkimuksessa</i> on niin ikään käsitelty kulttuuriperintöä konstruktionistisista lähtökohdista. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kulttuuriperinnön dokumentaatio, digitaalinen kulttuuriperintö ja erityisesti ontologiat ovat myös <i>arkistotieteen</i> ja <i>informaatiotieteiden</i> tutkimuskohteita. Tutkimuksen, hallinnon sekä muiden tahojen välisen yhteistyön ja kommunikoinnin ongelmat kietoutuvat usein tiedonhallintaan. Käsitteiden tutkimus ja ontologioiden muodostaminen ovat osa toimivan infrastruktuurin kehittämistä. Ongelmana tässä kehitystyössä on mielestäni ollut liiallinen keskittyminen teknologiaan ja rakenteisiin, sisällöllisten tavoitteiden kustannuksella. </span><span style="font-family: inherit;">Tiedon säilytyksessä, saatavuudessa ja jakamisessa - tiedon määrittelyyn ja 'omistajuuteen' liittyvissä kysymyksissä ylipäätään - on aina kyse myös vallasta. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Vallan ja tiedon suhdetta on käsitelty paljon </span><i style="font-family: inherit;">yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa</i><span style="font-family: inherit;">. Valta on oleellinen käsite esimerkiksi </span><i style="font-family: inherit;">valtio-oppiin</i><span style="font-family: inherit;"> kuuluvissa </span><i style="font-family: inherit;">politiikan</i><span style="font-family: inherit;"> sekä </span><i style="font-family: inherit;">hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksessa. Yhteiskuntatieteellinen ympäristöntutkimus </i><span style="font-family: inherit;">tarjoaa erilaisia teoreettisia tapoja ympäristön käsitteellistämiseksi. Se tarkastelee lisäksi tapoja, joilla ympäristön sekä erilaisten sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten vaateiden välistä yhtälöä on ratkottu. Mikä on keskeistä kulttuuriympäristönkin vaalimisessa.</span><br />
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-15669445553263646122013-01-11T16:08:00.001+02:002013-01-11T16:12:34.285+02:00Ensimmäisen vuoden tilinpäätös<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYqNmOVuRT4Al3PBBVeu_7SO8H_nYBBRjAqQvm_5CbM2V4dvlAdprIZU-yegcajQiy4jr36F8yU5T14bDzMQHznmvnUF5RBMOui-BK-4vCxPIkK8rfRPTDhbduu7gG2cxzHanEErw72Q/s1600/2012-07-24+13.39.35.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYqNmOVuRT4Al3PBBVeu_7SO8H_nYBBRjAqQvm_5CbM2V4dvlAdprIZU-yegcajQiy4jr36F8yU5T14bDzMQHznmvnUF5RBMOui-BK-4vCxPIkK8rfRPTDhbduu7gG2cxzHanEErw72Q/s320/2012-07-24+13.39.35.jpg" width="212" /></a></div>
Toimin tohtoriopintojeni ohella Suomen arkeologisen seuran rahastonhoitajana, joten tammikuussa lukujärjestyksessäni on kirjanpidon viimeistely sekä tilinpäätöksen teko. Samassa hengessä olen tehnyt katsausta myös omiin tekemisiini viime vuonna. Taloudenhoitajana seuraan rahan käyttöä ja huolehdin varojemme riittävyydestä. Väitöskirjaprojektini johtajana tarkkailen omaa ajankäyttöäni sekä työsuunnitelmani ja aikatauluni pitävyyttä. Paljastan jo tässä vaiheessa, että kumpikaan näistä vastuullani olevista tehtävistä ei ainakaan viime vuoden perusteella ole johtamassa katastrofiin.<br />
<br />
Seuran tilit käsitellään muualla, joten jatkan tässä vain henkilökohtaisen opintosuoritukseni arviointia. Vuosi 2012 näyttää numeroiksi tiivistettynä seuraavalta: 1 artikkeli (ei-referoitu), 19 blogipostausta, 2 esitelmää kansainvälisissä konferensseissa, 2 esitelmää kotimaisissa tilaisuuksissa, 1 esitelmä kansainvälisessä tutkijaseminaarissa, 1 esitelmä ja 1 alustus HY:n tutkijaseminaarissa, 2 esitelmää Memornet-tohtoriohjelman tapaamisissa, 1 opetusluento ja 36 opintopistettä. Tekemistä riitti, välillä ehkä liiankin kanssa. Loppuvuoden kiireet hyydyttivät ainakin tämän blogini, mutta yritän parantaa taas tahtia.<br />
<br />
Tavoitteenani oli viime vuonna käyttää jokainen eteen tullut tilaisuus oman tutkimukseni esittelyyn. Halusin kertoa siitä mahdollisimman monelle ja kuulla aiheeni sekä suunnitelmieni herättämiä ajatuksia. Kaikki esiintymiseni ovat poikineetkin ainakin yhden arvokkaan kommentin tai kontaktin. Olen samalla tutustunut uuteen työympäristööni ja esittäytynyt yhteisössä, jossa haluan toimia. Palaute on ollut rohkaisevaa ja olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tutkimuskysymykseni kiinnostavat muitakin kuin minua. Se on oleellista, koska tässä työssä tarvitaan paljon uskoa itseen ja omaan asiaan.<br />
<br />
Tiedän myös huiman paljon enemmän siitä, mitä kollegani, muut tohtoriopiskelijat sekä jo tohtoroituneet, tutkijankammioissaan puuhaavat. Osaan siten välittää vastaan tulevia kiinnostavia lähteitä tai linkkejä mahdollisesti kiinnostuneille. Olen saanut erittäin hyviä vihjeitä myös itse. Monet tekevät töitä "eristyksissä" omilla työhuoneillaan tai kotona (kuten minä), mikä saattaa johtaa henkiseenkin kammioitumiseen. Välillä on virkistävää ja suorastaan terveellistä tavata muitakin ihmisiä kuin perheenjäseniä...<br />
<br />
Yliopistolla kuten kaikissa organisaatioissa on ogelmansa, mutta minä olen viettänyt lämpimän jälleennäkemisen jälkeistä kuherrusvuotta alma materin kanssa. Olen poiminut mieleisiäni kursseja, kuullut innostavia luennoitsijoita ja saanut valtavasti aineksia omaan ajatteluuni. Olen myös jättänyt kylmästi kesken latteita tai tylsien esiintyjien luennoimia kursseja. Olen havainnut intressieni muuttuneen aika lailla edellisten opiskelijavuosieni jälkeen. Teoreettisen filosofian lisäksi kiinnostavimmat teemat löytyvät nyt valtiotieteellisen tiedekunnan puolelta. Se näkynee myös väitöskirjassani.<br />
<br />
Yritän jatkossakin tehdä oikeita asioita oikeassa järjestyksessä. Alkaneella kevätkaudella työsuunnitelmassani on empiirisen aineiston kerääminen; ryhdyn siis haastattelemaan suomalaisia arkeologeja. On todella jännittävää nähdä, mihin suuntaan tulevat keskustelut tutkimustani vievät.<br />
<br />
Mikä tärkeintä, olen huomannut todella nauttivani tutkimuksen tekemisestä ja iloinnut vapaudestani työskennellä ja ajatella vain omiin nimiini. Lupaan muistaa tämän niinä hetkinä, kun elämän realiteetit tuntuvat painavan jonnekin pimeisiin syövereihin. Valoa on näkyvissä.<br />
<br />
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-90120745930434734772012-11-09T15:53:00.001+02:002012-11-09T15:53:30.628+02:00Diskurssi - uhka vai mahdollisuus?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi9_YucdH8yFBoQpJ_z-fEySGilEXA0SRq6KEuUqwbmScEbwAQ10ToApO6j4ZMcPC7Y5GZbxT-CwoIL2vFI9KIpwbszS0PDPopGFPF_pkTIy36ZOaJiOdWfEFkem0X7avr6qWjrKkxGQ/s1600/_MG_3171.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi9_YucdH8yFBoQpJ_z-fEySGilEXA0SRq6KEuUqwbmScEbwAQ10ToApO6j4ZMcPC7Y5GZbxT-CwoIL2vFI9KIpwbszS0PDPopGFPF_pkTIy36ZOaJiOdWfEFkem0X7avr6qWjrKkxGQ/s200/_MG_3171.JPG" width="200" /></a></div>
Päästäpä yliopiston seinien ulkopuolella suustasi sana "<i>diskurssi</i>" ja ainakin osa kuulijoistasi ns. poistaa varmistimen. Diskurssi symboloi monille maailmasta vieraantunutta akateemista diiba-daabaa, oman keskinkertaisuuden verhoamiseksi keksittyä ammattislangia, jonka avulla yksinkertaisista asioista tehdään tarkoituksellisen vaikeaselkoisia. Palkittu historioitsija FT Teemu Keskisarja käytti taannoin Suomen Kuvalehden haastattelussa termiä esimerkkinä vierastamastaan tieteen kielestä. <div>
<br /></div>
<div>
Mainittakoon tässä yhteydessä myös fysiikko <a href="http://www.physics.nyu.edu/faculty/sokal/lingua_franca_v4/lingua_franca_v4.html" target="_blank">Alan Sokal</a>, joka onnistui julkaisemaan sosiaalisen konstruktionismin sanastoa viljelevän parodia-artikkelin "<i>Transgressing the Boundaries: Toward a Transformative Hermeneutics of Quantum Gravity</i>'' (1996) tiedelehdessä "<i>Social Text</i>". Sokalin saavutettuna tavoitteena oli osoittaa, että julkaistuksi tulemiseen riittää lehdessä yleisesti käytetyn jargonin ja kieliasun imitointi, sisällötön kielellinen kikkailu päätoimittajan ideologisia näkemyksiä tukien. Hämmentävää.</div>
<div>
<div>
<br /></div>
<div>
Keskisarja ei siis tarvitse kaikenmaailman diskursseja tehdäkseen hyvää tutkimusta, mutta minä uskon tarvitsevani. Osa ongelmaa on, että diskurssin käsitteellä ei ole yksiselitteistä määritelmää. Tänäisen TSV:n vetämän <a href="http://blogs.helsinki.fi/tieteentermipankki/" target="_blank">Tieteen termipankki</a>-seminaarin käytetyin esimerkki oli "diskurssi", kun haluttiin viitata vaikeasti määriteltävään ja väistämättä monia merkityksiä saavaan termiin. Diskurssi ymmärretään arkikielessä yleensä keskusteluksi tai puhetavaksi, Kielitoimiston sanakirja puolestaan selittää diskurssin jotakin tiettyä alaa koskevien vuorovaikutustapojen kokonaisuudeksi. Esimerkiksi 'tieteelliseen diskurssiin' kuuluvat niin alan kirjalliset ja suulliset esitykset kuin epävirallisemmat käytävä- ja kahvipöytäkeskustelutkin. </div>
<div>
<div>
<br /></div>
<div>
Diskurssi on sosiaalisen todellisuuden rakentumisen osatekijä ja sellaisena tärkeä oman tutkimuksellisen viitekehykseni työvälineenä. Diskurssi on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyvää todellisuutta, mutta myös sosiaalista toimintaamme ohjaavia käytäntöjä. Diskurssiin sisältyy osin tiedostamattomia sääntöjä, jotka määrittävät normaalin ja hyväksyttävän vuorovaikutuksen tapoja ja sisältöjä. Diskurssi on koko se mahdollisuuksien ja rajoituksien kenttä, joka osallistujille avautuu. Se on enemmän kuin 'keskustelu' tai 'tavat vuorovaikuttaa'. Tiedon alueina tai eri elämän- ja tieteenaloille ominaisina merkitysjärjestelminä diskurssit ovat tekstien rakennusainetta</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tekstiä ja lausumia tutkivat monen alan ihmiset: kielitieteilijöiden lisäksi yhteiskuntatieteilijät sekä kulttuurin- ja viestinnäntutkijat. Kielitieteilijät ammentavat esimerkiksi sosiosemiotiikan kielikäsityksestä tai rekisteri- ja tekstilajiteorioista. Omaa metodiani voisi luonnehtia <i>yhteiskuntatieteelliseksi diskurssianalyysiksi. </i>Luonnehdinta määrittää itselleni ja muille lähestymistapaani, mutta myös sitä millaisia kysymyksiä kysyn. Se liittää tutkimukseni siihen tutkimukselliseen ja teoreettiseen perinteeseen, johon diskurssinkin käsite kuuluu.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tätä samaa perinnettä edustaa myös Michel Foucault, joka tosin on käyttänyt diskurssia poikkeuksellisen väljästi ja epämääräisesti. Yleensä hän viittaa tiettynä aikana vakiintuneisiin ja yhdenmukaisiin muotoihin puhua ja kirjoittaa jostakin asiasta. Hauska analogia on, että Foucault kutsui tieteellisten diskurssien tutkimiseksi kehittämäänsä menetelmää "<i>(tiedon) arkeologiaksi</i>". </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Foucault’n mukaan diskurssiin kuuluvien lausumien muotoilemista ohjaavat <i>diskursiiviset käytännöt</i> eli sosiaalisesti vakiintunut tapa tuottaa lausumia. Diskursiivinen käytäntö siis ohjaa puhumaan asioista tietyllä tavalla. "Tiedon arkeologi" järjestää lausumia ”sarjoiksi” kuten luokiteltavia artefakteja, hahmottelee niiden välisiä suhteita sekä osoittaa lausumien taustalla vaikuttavat käytännöt. Diskurssien arkeologinen analyysi paljastaa käytäntöjä ohjaavat säännöt, joita ihmiset eivät yleensä tiedosta. Analyysin avulla on mahdollista tutkia muutoksia ajattelussa, sitä miten diskursiiviset käytännöt korvautuvat toisilla.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ymmärrän diskurssin omassa tutkimuksessani myös merkitysjärjestelmäksi, jonka sisällä luomani ontologia on pätevä. Käsitteiden merkitykset ja niiden väliset suhteet määrittyvät siis tiettyjen sosiaalisesti vakiintuneiden tapojen ja käytäntöjen alaisina. Nämä tavat ja käytänteet ovat osa sitä sosiaalistavaa mekanismia, jonka kautta ihmiset sisäistävät vallan oikeudeksi ja velvollisuudeksi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
<span style="font-size: x-small;">Lähteet: </span></div>
<div>
<span style="font-size: x-small;">ALHANEN, Kai (2007). Käytännöt ja ajattelu Michel Foucault'n filosofiassa. Helsinki: Gaudeamus.</span></div>
<div>
<span style="font-size: x-small;">FOUCAULT, Michel (2005). Tiedon arkeologia. Tampere: Vastapaino.</span></div>
<div>
<span style="font-size: x-small;">HEIKKINEN, Vesa, HIIDENMAA, Pirjo & TIILILÄ, Ulla (2000). Teksti työnä, virka kielenä. Helsinki: Gaudeamus.</span><br /><div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-37742695941427242872012-10-26T16:01:00.002+03:002012-10-26T16:03:58.442+03:00Memories, nothing but memoriesSaimme Memornet-tohtoriohjelman marraskuisen syysseminaarin ennakkotehtävänä luettavaksemme Laura Millarin (2006) artikkelin ”<i>Touchstones: Considering the Relationship between Memory and Archives</i>”. Tarkoituksena oli tekstin pohjalta pohtia oman tutkimuksen suhdetta yhteiskunnan muistin rakentumiseen. Keskustelemme alustuksistamme parhaillaan Memmareiden fb-sivuilla, mutta muokkasin omastani myös tämän postauksen blogini lukijoideni iloksi ja kommentoitavaksi.<br />
<br />
<br />
Millar purkaa artikkelissaan muistin käsitettä arkistojen metaforana. Hän jakaa muistin yksilölliseen ja kollektiiviseen, <i>yhteiskunnan muistiin</i>. Millar tarkastelee muistia psykologisena prosessina, johon kuuluu muistojen luominen, tallentaminen ja palauttaminen – muisteleminen. Tämä prosessi vertautuu arkistojen muodostamiseen, järjestämiseen ja käyttöön, niiden toimintaan "yhteisenä muistinamme". Millar tosin päätyy toteamaan, että asiakirjat tai arkistot eivät sinällään ole kollektiivisia ”muistoja”, vaan enemminkin muistamisen ja<i> muistiin palauttamisen välineitä tai laukaisijoita</i>. Hän korostaa lisäksi, että yksilöllisen muistin tavoin kollektiivinen muisti on valikoiva. Muistiin tallentuva maailma on sirpaleinen; mieli rakentaa muistot palasten ja katkelmien ympärille. Muistot ovat aina sidoksissa tiettyyn hetkeen, ajan ja paikan luomiin olosuhteisiin.<br />
<br />
Millar viittaa muisti-metaforan käyttöön arkistojen tehtävän perusteluna ja oikeutuksena. Vertauskuvaa hyödynnetään samassa tarkoituksessa myös suomalaisten muistiorganisaatioiden retoriikassa: etenkin suurelle yleisölle suunnatussa tiedotuksessa museoiden ja arkistojen merkitystä korostetaan ”kansakunnan” tai ”yhteiskunnan muistina” tai ” yhteiskunnan muistin rakentajina”. Arkeologian alalla muistin metafora on ulotettu asiakirja- ja esinekokoelmien lisäksi koskemaan myös kulttuuriympäristöä ja kiinteitä muinaisjäännöksiä.<br />
<br />
Valtakunnallisesti merkittäviä muinaisjäännöksiä on listattu teokseen ”Maiseman muisti” (Museovirasto 2001), ja muinaisjäännöksiin viitataan usein ”maan arkistona”. Vierastan itse etenkin jälkimmäistä vertausta. Yhtä hyvin maapalloon, tai miksei samalla universumiin kokonaisuudessaan, voitaisiin viitata "ihmiskunnan", "luonnonhistorian" tai "maailmankaikkeuden arkistona". Mutta kuka tai mikä on tällöin arkistonmuodostaja? Mitkä ovat periaatteet, joiden mukaan "maan arkisto" on järjestetty? Sellaisia on mahdoton löytää sotkematta mukaan uskonnon ja yliluonnollisen puolelle meneviä olettamuksia. "Maan arkisto" voi toimia runollisena ilmaisuna tietyssä kontekstissa, mutta asiallisena argumenttina se sekoittaa keskenään kaksi tasoa: fyysiset jäännökset ja konstruoidun, valikoidun kulttuuriperinnön.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXAeN0QMUQ9ewleFjpLQd87Ixl_scNjmGyu6K2kXbVHMi0o3KFqwxLRsL04LGtUoku9HmyM1XXoEi1noO8CedDvjP4OpZGz6_x69KokO9o_GcPs-3zPOmyeNBFP7hyphenhyphenMplBbH8Fn8nqBQ/s1600/_MG_3127.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXAeN0QMUQ9ewleFjpLQd87Ixl_scNjmGyu6K2kXbVHMi0o3KFqwxLRsL04LGtUoku9HmyM1XXoEi1noO8CedDvjP4OpZGz6_x69KokO9o_GcPs-3zPOmyeNBFP7hyphenhyphenMplBbH8Fn8nqBQ/s200/_MG_3127.JPG" width="133" /></a><br />
Erilaiset ihmisen toiminnan jäännökset ovat osa reaalimaailmaamme: fyysistä materiaa, kuoppia ja kasoja, rakenteita ja kerroksia, löytöjä ja geokemiallisia anomalioita. Ne eivät ole kenenkään muistoja, varsinkaan kenenkään sellaisen, joka ei ole ollut paikalla kokemassa niihin liittyviä tapahtumia. Ne eivät myöskään ole 'muinaisjäännöksiä' ennen kuin joku havaitsee, mittaa, dokumentoi, rajaa ja tulkitsee ne sellaisiksi.<br />
<br />
Mikäli tulkinnan tekee asianmukaisen koulutuksen saanut arkeologi, määritys perustuu tieteenalan yleisesti hyväksyttyihin havaintomenetelmiin sekä tiedollisiin ja teoreettisiin käsityksiin. Asiaan kuuluu myös, että tulkinnan perusteluna olevat havainnot dokumentoidaan, jotta tulkintaa voidaan arvioida. Vasta tässä prosessissa syntyvät dokumentit on mahdollista liittää osaksi jotakin arkistoa. Suomessa tiedot kaikkien tutkimuslaitosten, museoiden ja tutkijoiden tekemistä arkeologisista tutkimuksista kerätään <a href="http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/arkistot" target="_blank">Museoviraston arkisto</a>on.<br />
<br />
Omassa tutkimuksessani tarkastelen arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyviä käsitteitä, niiden määrittelyä sekä konteksteja, joissa käsitteitä käytetään. Pyrin tunnistamaan diskursseja, vakiintuneita merkityksiä, puhetapoja ja reunaehtoja, jotka ohjaavat lausumia – sitä, mitä on mahdollista sanoa. Yksi tutkimukseni teemoista on valta: Kuka saa määrittää, mikä on kulttuuriperintöä? Kuinka määrittelyvallan käyttö oikeutetaan ja itse määrittely perustellaan?<br />
<br />
Muistin metafora liittyy tutkimukseni teemaan vallasta ja oikeutuksesta. ”Yhteiskunnan muistin rakentamista” voi tarkastella perusteluna määrittelyvallan käytölle sekä kulttuuriperinnön määrittelylle, suojelulle ja tutkimukselle. Sen ympärille rakentunee diskurssi, josta on mahdollista löytää sekä perustelun esittäjiä että tilanteita, joissa perustelua käytetään. Millar lähestyy muistin käsitettä analyyttisesti ja vertauskuvia peraten, mitä suomalaisen arkeologian alan keskustelussa ei ole tehty.<br />
<br />
Analogioita viljellään tyhjinä fraaseina, joiden tarkoituksena on ennemminkin rajatun toimijajoukon erityislaadun korostaminen kuin käsitteiden avaaminen tai niistä keskustelu. Tutkimukseni antaa mahdollisuuden myös tämänkaltaisten perustelujen kriittiseen erittelyyn. Oleellista on kysyä lisäksi, mitä yhteiskunnan muistin rakentaminen voisi tarkoittaa tulevaisuudessa. Jotta jokin olisi aidosti yhteistä, koko yhteiskuntaa koskevaa, tulee kaikilla yhteiskunnan jäsenillä olla mahdollisuus osallistua sen rakentamiseen.<br />
<br />
<br />
<i>Vague memories, nothing but memories.</i><br />
<i>But in the grave all, all, shall be renewed.</i><br />
<i>- </i>W. B. Yeats<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><br /></span>
<span style="font-size: x-small;">Lähteet:</span><br />
<span style="font-size: x-small;">MILLAR, Laura (2006). Touchstones: Considering the Relationship between Memory and Archives. Archivaria, 61 (Special Section on Archives, Space and Power), pp. 105–126.</span><br />
<br />
<div>
<br /></div>
<br />
<br />
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-8832639522620991672012-10-04T17:07:00.001+03:002012-10-04T17:12:24.930+03:00Luokittelen, siis olen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr6e2dV1KgpkgfhR-F86wXc2xr0w7IRQH4gm36MrdVuAKMyXiQIgqu51KFmdBhCpw7kCbqmxGR8X8bKkWfm1V6PRL8lM9Z_0GMjJsbNfKxpjg5R-quWhsaups7khq5E3AImm417PTKyA/s1600/_MG_2547.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr6e2dV1KgpkgfhR-F86wXc2xr0w7IRQH4gm36MrdVuAKMyXiQIgqu51KFmdBhCpw7kCbqmxGR8X8bKkWfm1V6PRL8lM9Z_0GMjJsbNfKxpjg5R-quWhsaups7khq5E3AImm417PTKyA/s320/_MG_2547.JPG" width="256" /></a></div>
<div>
Luokittelu ja käsitteenmuodostus ovat perin juurin inhimillisiä toimintoja, vaikka havaintojeni mukaan myös eläimet kykenevät tunnistamaan luokkia. Kissani Alma ei vaikuta erityisillä älynlahjoilla siunatulta, mutta reagoi erikoisella tavalla imureihin - riippumatta laitteen koosta, merkistä tai väristä. Alman pienessä kissanmielessä on siis jokin käsitys imureiden luokasta.<br />
<br />
Myös me ihmiset hahmotamme maailmaa stereotyyppisten käsitysten kautta, teemme yleistyksiä ja sijoitamme kohtaamiamme asioita mielessämme oleviin valmiisiin lokeroihin. Luomme järjestystä muistin ja havaintojen kaaokseen vertaamalla uutta ja tuntematonta jo tunnettuun. Maailmaa on kuitenkin monimutkaisessa kokonaisuudessaan mahdotonta luokitella tyhjentävästi, poimimme ja rajaamme sieltä vain osia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Museoiden, arkistojen ja muinaismuistohallinnonkin toiminta perustuu luokittelulle; luokat ovat tällöin yleensä käytännön sanelemia, historiallisia <i>projektioita</i>. Luokat ovat siis riippuvaisia luokittelijasta, tietty näkökulma luokiteltavaan aineistoon. Ne eivät sisällä väitteitä maailman ominaisuuksista. Usein käytetty esimerkki täydellisen absurdista luokittelusta on Jorge Luis Borgesin novellissa "John Wilkinsin analyyttinen kieli" esiintyvä fiktiivinen kiinalainen sanakirja:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
"<i>eläimet jakautuvat seuraaviin ryhmiin: a) Keisarille kuuluvat, b) balsamoidut, c) kesytetyt, d) siat, e) merenneidot, f) tarunomaiset, g) juoksukoirat, h) tässä luokitellut, i) ne jotka riehuvat kuin hullut, j) lukemattomat, k) hienonhienolla kamelinkarvasiveltimellä piirretyt, l) ja niin edelleen, m) juuri nahkansa luoneet, n) etäältä kärpästä muistuttavat</i>" (suom. Matti Rossi).</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Luokittelu voi olla tutkimuksen lähtökohta tai tutkijan muodostama väline, jonka avulla havaintoineisto järjestetään. Tieteellisessä luokittelussa pyritään yleensä löytämään <i>luonnollisia luokkia</i> eli sellaisia luokkien välisiä eroja, jotka ovat tutkijasta riippumattomia – eivätkä tutkijan projisoimia. Luonnolliset luokat eivät ole käsitteellisiä konstruktioita, vaan jotakin maailmassa olevaa. Ainoastaan luonnollisten luokkien perusteella voi tehdä induktiivisia yleistyksiä eli yleistää luokan jäsenissä havaittuja ominaisuuksia koko luokan ominaisuuksiksi. Helposti ymmärrettävä esimerkki luonnollisesta luokasta ovat alkuaineet.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ihmistieteissä luokat ovat yleensä päällekkäisiä, sumearajaisia sekä historiallisia. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan välttämättä tee niistä projektioita, vaan voidaan puhua <i>kausaalisista homeostaattisista ominaisuusklustereista</i>. Richard Boydin tekemän määrittelyn mukaan homeostaattiset ominaisuusklusterit eli luokat muodostuvat joidenkin ominaisuusryppäiden (<i>klusterien</i>) esiintyessä luotettavasti yhdessä (<i>homeostaasissa</i>). Tämä edellyttää, että on olemassa myös mekanismi, joka tuottaa ominaisuuksien pysyvän klusteroitumisen. Mikä tahansa tieteellisesti hyväksyttävä selitys voi toimia mekanismina, esimerkiksi historialliset ja yhteiskunnalliset ilmiöt tai instituutiot. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Boydin määritelmän taustalla on ajatus, että tieteellisten luokitusten täytyy mukailla luonnossa olevia rajalinjoja, jotta luokittelu olisi luonnollista. Jos luokka on homeostaattinen ominaisuusklusteri, siitä voidaan tehdä induktiivisia yleistyksiä samoin kuin luonnollisista luokista. Homeostaattisen ominaisuusklusterin luonnollisuus määrittyy kuitenkin jossain määrin liukuvasti. Huomioon otettavia seikkoja luonnollisuutta punnittaessa ovat myös ymmärrettävyys ja käyttökelpoisuus.<br />
<br />
Aion tarkastella muinaisjäännösten luokittelua ja olemassa olevia luokitteluja tätä luokittelun tieteenfilosofista taustaa vasten. Muodostamani ontologia on yksi näkemys siitä, miten luokittelu olisi mahdollista tehdä. Käytännössä luokittelu etenee vaiheittain ja monin erilaisin kriteerein. Ensimmäinen vaihe on fyysisen ympäristön ilmiöiden jakaminen luonnon ja ihmisen aikaansaannoksiin. Ihmisen jättämät jäljet ovat arkeologian näkökulmasta anomalioita, poikkeamia luonnonympäristössä. Tutkimuksen kohteeksi rajautuvat tosin vain sellaiset jäännökset, joista meidän on mahdollista saada havaintoja nykyisin tiedoin ja menetelmin.<br />
<br />
Luokittelua tehdään myös suhteessa muihin kulttuuriympäristön elementteihin: rakennusperintöön, kulttuurimaisemaan ja perinnebiotooppeihin. Näihin luokkiin liitetyt kriteerit ovat sopimuksia, jotka määrittävät esimerkiksi että Salpalinjan linnoitteet eivät ole rakennettua kulttuuriperintöä, tai että pronssikautiselta hautaröykkiöltä avautuva maisema ei voi olla osa suojeltua kiinteää muinaisjäännöstä. Syyt jaolle ovat historiallisia ja hallinnollisia: näitä luokkia koskevat tietyt erityislait, niiden tutkimuksesta ja suojelusta vastaavat tietyn koulutuksen saaneet ihmiset. Kohteiden kokemisen kannalta luokittelu on kuitenkin merkityksetön. Tai jopa häiritsevä, jos kokonaisuutta tarkastellaan putkinäköisesti vain yhden elementin kautta.<br />
<br />
Nyt käytössämme olevat eksplisiittiset luokitukset, muinaisjäännösrekisterin asiasanasto tai historiallisen ajan muinaisjäännösten jaottelu hiki-oppaassa, ovat jonkinlainen monipolvisesti muodostunut välimuoto hallinnon ja tieteen tarpeisiin tehdyistä luokitteluista. Olennaista on kysyä, mitä luokitellaan ja mitä tarkoitusta varten. Havaintoja vai tulkintoja? Fyysisiä jäännöksiä vai sosiaalisesti konstruoitua kulttuuriperintöä? Esitetäänkö samalla oletuksia luokituksen taustalla olevista ilmiöistä vai onko kyseessä vain tapa järjestää ja hallinnoida tietoa? Kysymykset eivät ole yhdentekeviä, sillä luokittelut ohjaavat vahvasti myös uuden tiedon keräämistä.<br />
<br />
<br /></div>
<div>
<span style="font-size: x-small;">Lähteet:</span><br />
<span style="font-size: x-small;">BORGES, Jorge Luis & ROSSI, Matti (1969). Haarautuvien polkujen puutarha: esseitä, juttuja, tarinoita. Porvoo: WSOY.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">BOYD, Richard (1991): Realism, anti-foundationalism and the enthusiasm for natural kinds. Philosophical </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Studies, 61, Numbers 1-2, ss 127–148.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">BOYD, Richard (1999). Kinds as the ’Workmanship of Men'. Teoksessa Nida-Rümelin, Julian (2000). Rationalität, Realismus, Revision. Berlin & New York: Walter de Gruyter.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">PÖYHÖNEN, Samuli (2007). Luonnollisuuden rajoilla : Tutkielma ihmistieteellisistä luokituksista ja luonnollisten luokkien teoriasta. Pro gradu -tutkielma, Käytännöllinen filosofia, Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.</span></div>
Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-76945643689453575732012-09-04T16:14:00.000+03:002012-09-04T16:14:22.507+03:00Konferenssihumua Helsingissä: EAA 2012<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJlJkStj-K6aPqtuNLWSAU-1772AiRZyNt5lBnk1C7-DM8EFVOt_qCfP7P4iv8EkxI6lfHsAig6LwZPUAhl5hVFS6Qxs0U4Lg6A8lTHEafxdk_ks5qPAM28C0RyE1PCBftruzsLjet9Q/s1600/Annual_dinner_EAA2012.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="149" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJlJkStj-K6aPqtuNLWSAU-1772AiRZyNt5lBnk1C7-DM8EFVOt_qCfP7P4iv8EkxI6lfHsAig6LwZPUAhl5hVFS6Qxs0U4Lg6A8lTHEafxdk_ks5qPAM28C0RyE1PCBftruzsLjet9Q/s200/Annual_dinner_EAA2012.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">'Annual dinner' syötiin Ritarihuoneella.</span></td></tr>
</tbody></table>
Helsinkiin kokoontui viime viikolla noin 1200 arkeologia vuotuiseen <a href="http://www.eaa2012.fi/index" target="_blank">EAA (European Association of Archaeologists) -konferenssiin</a>. Tapahtuma oli massiivinen: sessioita oli 80 ja yksittäisiä esitelmiä vastaavasti noin 800. Myös iltaohjelma oli ylenpalttista, joten juuri nyt ympäri Eurooppaa voi todennäköisesti tavata hyvin väsyneitä, post-konferensiaalisissa toipumisprosesseissa kärvisteleviä arkeologeja. Kiitos ja kehut järjestelyissä mukana olleille suomalaisille kollegoille, upeaa työtä!<br />
<br />
Pidin oman esitelmäni perjantaina ja sain sopivan tilaisuuden kenraaliharjoitukselle keskiviikkona <a href="http://www.uta.fi/memornet/index.html" target="_blank">Memornet-tohtoriohjelman</a> kesäkoulussa Tampereella. Memmareilta saamani palaute oli rohkaisevaa, mutta väitöskirjan aiheen esittely isossa kansainvälisessä tapahtumassa tuntui silti poikkeuksellisen jännittävältä. Koska myös valmistautumiseni oli ollut antaumuksellista, petyin hienoisesti, kun paikalla oli kuulijoita vain kourallinen. Esitelmäni päätyi lopulta sessioon: "<i>General Session on Methods and Heritage</i>", eräänlaiseen kaatoluokkaan, joka ei saavuttanut suurta suosiota. Kaikki esiintyjätkään eivät vaivautuneet paikalle... Yhtä kaikki, kokemus oli arvokas, erittäin hyvää harjoitusta ja sain innostavaa palautetta.<br />
<br />
Kävin itse kuuntelemassa sessioita, joiden teemat sivusivat omaa työtäni. Tässä muutamia poimintoja. Torstain "<i>Managing the Archaeological Heritage: Perceptions and Realities</i>" kokosi puhujia kulttuuriperinnön hallinnointiin ja lainsäädäntöön liittyen. Raimund Karlin persoonallinen esitelmä "<i>Who Owns Potatoes</i>?" käsitteli muinaisjäännösten suojelua koskevan lainsäädännön oikeutusta sekä arkeologisen kulttuuriperinnön "omistajuutta". Karlin mukaan asiantuntijat ovat omineet sekä arkeologian että oikeuden päättää arkeologisen kulttuuriperinnön kohtalosta. Arkeologit haluavat suojella muinaisjäännöksinä kaikkia paikallaan säilyneitä jäännöksiä vaivautumatta pohtimaan niiden merkitystä.<br />
<br />
Lainsäädäntöön vietynä (Karl käytti esimerkkinä Itävallan muinaismuistolakia) muinaisjäännös määritellään niin yleisellä tasolla, että vaikkapa perunat voitaisiin tulkita muinaisjäännökseksi. Siis pellossa kasvavat, maanviljelijän istuttamat perunat. Tämä epämääräisyys ja tulkinnanvaraisuus, "typeryys" Karlia lainatakseni, taas nakertaa lain oikeutusta kansalaisten mielissä. Karl kiteytti lopuksi näkemyksensä, johon yhdyn täydellisesti: Jotta laki ja viranomaisten kannanotot olisivat oikeutettuja kansalaisten näkökulmasta, on heitä kuunneltava. Asiantuntijoiden lisäksi myös suurelle yleisölle on annettava valtaa arvioida kulttuuriperintöä.<br />
<br />
Perjantai-iltapäivän vietin sosiaalisen median ja arkeologian suhdetta setvineessä sessiossa: "<i>Using Social Media Technologies to Engage People to Archaeology</i>". Mainittiin, että arkeologian täytyy selviytyäkseen sitoutua myös populaarikulttuuriin (Lorna Richardson). Ja että arkeologia saa uusia muotoja sosiaalisessa mediassa, mutta arkeologit eivät toisaalta vielä tiedä, kuinka sosiaalisen median teknologioita kannattaisi arkeologiassa hyödyntää (Isto Huvila). Brittiläisen <a href="http://digventures.com/" target="_blank">DigVentures</a>-firman arkeologit kertoivat omasta yrityskonseptistaan: joukkoistamisen (<i>crowdsourcing</i>) ja joukkorahoituksen (<i>crowdfunding</i>) avulla tehdyistä arkeologisista tutkimuksista (<i>social contract archaeology</i>). Meikäläisiäkin yleisökaivauksia voisi kehittää tähän suuntaan?<br />
<br />
Konferenssin tieteellinen anti huipentui omalla kohdallani lauantain sessioon: "<i>The Archaeology of 20th-century Terrorscapes: How to Proceed?</i>". Lähihistorian, erityisesti 1900-luvun sotien jälkiä tutkitaan arkeologisina kohteina ja säilytetään kulttuuriperintönä. Nämä ihmiskunnan synkimpien hetkien muistomerkit haastavat meidät pohtimaan myös oman professiomme ja toimintamme eettisiä periaatteita. Kuinka tutkia, suojella ja esittää kauhujen maisemia: paikkoja joissa niin monet ovat kärsineet sanoinkuvaamattomilla tavoilla?<br />
<br />
Loppukeskustelussa tiivistyi, että tehtävämme arkeologeina on nostaa esiin unohdettua tai piilotettua, selvittää tapahtumien kulkua mahdollisimman objektiivisesti - vaikka lopullista totuutta emme voikaan saavuttaa. Arkeologisten tutkimusten tuottama tieto mahdollistaa osaltaan näiden kohteiden säilyttämisen kulttuuriperintönä, "normalisoi" ne osaksi nykyisyyttä. Se tarkoittaa myös, että ajan merkit saavat näkyä, bunkkeri voi nykyisin palvella kesämökkinä tai taideteoksen osana. Alkuperäistä yhteyttä ei ole unohdettu, mutta sitä on ehkä helpompi käsitellä.<br />
<br />
Loppukevennykseksi konferenssissa oppimani <a href="http://urlybits.com/2011/12/how-do-you-make-an-archaeologist-blush/" target="_blank">arkeologivitsi</a>: How do you make an archaeologist blush? Give them a dirty tampon and ask which period it's from...<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-71606340710949956942012-08-23T15:47:00.002+03:002012-08-23T15:55:29.766+03:00Etsin valtaa, loistoa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilRFT7XWnT6b_jB5Kwrpj_tGQGav4PRP3mgm-YomON2kgItSOFfg90liFWUWtkAxcSuokh1NHERObo_qzEk95nKXlDb1zjRtfJDM7ISiYkCU4lFMFsKTqw-5K5ZBiZcoJLZ5Xbh9yLxQ/s1600/016.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilRFT7XWnT6b_jB5Kwrpj_tGQGav4PRP3mgm-YomON2kgItSOFfg90liFWUWtkAxcSuokh1NHERObo_qzEk95nKXlDb1zjRtfJDM7ISiYkCU4lFMFsKTqw-5K5ZBiZcoJLZ5Xbh9yLxQ/s200/016.JPG" width="200" /></a></div>
<br />
Valta on käsitteenä hyvin poliittinen ja sellaisena poikkeuksellisen avoin kiisteleville tulkinnoille. ’Valta’ esiintyy monenlaisissa konteksteissa, politiikan ja historian tutkimuksesta uskonnolliseen kirjallisuuteen. Vallasta puhutaan usein määrittelemättömänä, kaikkien tuntemana itsestäänselvyytenä, mutta vallan sijainnista tai luonteesta on harvoin yhteistä ymmärrystä.<br />
<br />
Aleksis Kivi käyttää Seitsemässä veljeksessä (1870) ’valtaa’ 'oikeuden’ tai ’vapauden’ sijaan, mikä kuvastaa vanhaa valtakäsitystä. Suomen kielen ’vallalta’ uupuu nykyisellään myös voimaan ja kykyyn viittaava ulottuvuus, puhutaan esimerkiksi henkisistä <i>voima</i>varoista. Muutokset vallan käsitteen historiassa eivät silti niinkään liity merkityksen vaihtumiseen kuin niiden moninaistumiseen. Esimerkiksi 1900-luvun poliittisesta puheesta ei voida erottaa yhtä selkeää vallan käsitettä, vaan siinä esiintyy vaihteleva kirjo erilaisia merkityksiä.<br />
<br />
Valta ymmärretään arkiajattelussa usein kielteisenä ilmiönä, alistavana, rajoittavana ja kontrolloivana voimana, joka on yleensä ulottumattomissamme. Olemme kuulleet, että valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti. Puhumme vallan omistamisesta, anastamisesta ja jakamisesta - niin kuin se olisi jotakin aineellista ja määrällistä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan suomen kielen valta ”<i>on jonkun tai joidenkin oikeus tai mahdollisuus hallita jotakuta, määrätä tai päättää jostakin; herruus, valtius; valtuudet</i>”. Nämä määritelmät vastaavat myös perinteisen organisaatiotutkimuksen näkemystä vallan olemuksesta: valta on ominaisuus tai resurssi, joka kuuluu tietylle taholle, systeemille, ihmisryhmälle tai yksittäiselle toimijalle.<br />
<br />
Valta on keskeinen käsite ranskalaisen filosofin ja yhteiskunnallisen ajattelijan Michel Foucaultin tuotannossa. Hän oli erityisen kiinnostunut vallan ja tiedon suhteesta sekä valtasuhteiden vaikutuksesta ja ilmenemisestä <i>käytännöissä</i>. Foucault ei kuitenkaan pyrkinyt muodostamaan ’teoriaa vallasta’, vaan kehittämään metodia valtasuhteiden analysoimiseen. Hänen käsityksensä vallasta koostuu siten useista erilaisista vallan määritelmistä sekä metodisista ohjeista vallankäytön muotojen erittelemiseksi. Foucaultlaista näkökulmaa omaan tutkimukseensa soveltanut Hannele Huhtala (2004) on kiteyttänyt Foucaultin valtakäsityksen suhteessa perinteisen organisaatiotutkimuksen määritelmään seuraavasti: ”<i>Power is also understood as inherently relational and discursive, and as something that cannot be possessed</i>”.<br />
<br />
Omassa tutkimuksessani suhtaudun valtaan Foucaultin tavoin enemminkin myönteisenä, tuottavana voimana. Valta on mahdollisuuksia vaikuttaa ja muuttaa ympäristöä ja yhteiskuntaa, maailmaa jossa elämme. Valta on verkostomaista, se toimii ja välittyy ihmisten välisissä suhteissa ja käytännöissä. Näitä käytäntöjä ja suhteita aion tarkastella primaariaineistoni avulla. Teksti- ja haastatteluaineistot muodostavat sarjan lausumia, joita järjestän, luokittelen ja analysoin suhteessa toisiinsa.<br />
<br />
Muodollinen, juridinen valta on tarkastelemani vallan alakäsite, yksi sen elementeistä. Tiedämme ilman tieteellistä tutkimustakin, missä se sijaitsee. Käsitykset arkeologisesta kulttuuriperinnöstä ja muinaisjäännöksistä eivät kuitenkaan sikiä ’virastollisessa’ tyhjiössä, ainoastaan asianmukaisesti valtuutettujen virkamiesten mielistä. Kyseessä on ennemminkin monimutkainen elävä kudelma, jonka sommittelusta vastaavat kaikki kulttuuriperinnöstä käytävään keskusteluun osallistuvat.<br />
<br />
Onko niin, että emme välttämättä tunnista omia vaikutusmahdollisuuksiamme? Huomaammeko vallan vain silloin, kun olemme mielestämme jääneet siitä osattomiksi?<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Lähteet:</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Alhanen, Kai (2011). Käytännöt ja ajattelu Michel Foucaultin filosofiassa. Helsinki: Gaudeamus.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Foucault, Michel (1980). Gordon (ed.) Power/Knowledge: Selected interviews and other Writings 1972-1977. Hertfordshire: Harvester Wheatsheaf.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Huhtala, Hannele (2004). The Emancipated Worker. A Foucaldian Study of Power, Subjectivity and Organising in the Information Age. Commentationes Scientiarum Socialicum 64.</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Hyvärinen, Matti (2003). Valta. Teoksessa Hyvärinen et al. (toim.) Käsitteet liikeessä. Suomen poliittisen kulttuurin käsitehistoria. Tampere: Vastapaino, 63-116.</span><br />
<div>
<br /></div>
Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-65994038775881406162012-08-10T14:47:00.000+03:002012-08-10T20:30:15.769+03:00Käsitteen käsite, osa 2Ontologiat ovat "sanastojen seuraava sukupolvi", tietokoneiden lukemalla kielellä yksilöityjä käsitteitä. Ontologioiden etuna perinteisiin asiasanastoihin ja tesauruksiin verrattuna on käsitteiden välisten suhteiden ilmaiseminen. Ontologian avulla kone ymmärtää, mitä käsitettä esimerkiksi ajankohtaisella sanalla Nokia (paikkakunta Suomessa, yritys vai kumisaapas?) kulloinkin tarkoitetaan. Käsitteet liittyvät toisiin käsitteisiin ja muodostavat käsitejärjestelmiä, joiden osina käsitteet saavat merkityksensä. Ontologioiden muodostaminen perustuu käsitejärjestelmien ja käsitteiden välisten suhteiden analysointiin eli terminologiseen käsiteanalyysiin.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Käsitejärjestelmiä voidaan luokitella käsitteiden välisten suhteiden mukaan <i>hierarkkisiksi</i>, <i>koostumussuhteisiksi</i> tai<i> funktiosuhteisiksi, </i>vaikka käytännössä järjestelmät ovat usein <i>sekakoosteisia</i> eli yhdistelmiä näistä. Käsitteiden välillä voi vallita myös useampi kuin yksi seuraavaksi mainituista suhteista.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<ul>
<li><b>Hierarkkinen suhde</b>: kahdella käsitteellä on yhteiset käsitepiirteet, mutta toisella eli <i>alakäsitteellä</i> on vähintään yksi erottava lisäpiirre. (Esimerkki arkeologian maailmasta: yläkäsite - "kalmistot", alakäsite - "polttokalmistot" tai "ruumiskalmistot".) Alakäsite voi olla yläkäsite jälleen uusille alakäsitteille. Saman kriteerin (esim. vainajan käsittely) perusteella erotettuja alakäsitteitä kutsutaan <i>vieruskäsitteiksi</i>. Yläkäsitteellä voi olla useita rinnakaisia, erilaisiin kriteeeihin perustuvia ja toisistaan riippumattomia alajakoja, käsitejärjestelmä on tällöin <i>moniulotteinen</i>.</li>
</ul>
<ul>
<li><b>Koostumussuhde:</b> yläkäsite perustuu kokonaisuuteen ja alakäsite on tämän kokonaisuuden osa. Osat voivat olla samanlaisia tai erilaisia. Kokonaisuus on <i>suljettu järjestelmä</i>, jos sen syntymiseksi tarvitaan kaikki osat. Vastaavasti <i>avoimeen järjestelmään</i> tarvitaan vain yksi tai useampi määräävä osa. (Esimerkiksi: yläkäsite - "hautaukset", alakäsitteet - "ihmisjäännökset", "hauta-antimet", "hautarakenteet".)</li>
</ul>
<ul>
<li><b>Funktiosuhde:</b> laaja ryhmä assosiaatioon perustuvia epähierarkkisia suhteita, kuten esimerkiksi: syy ja seuraus; tuottaja ja tuote; tapahtuma ja tekijä; tapahtuma/esine ja paikka; työkalu ja tarkoitus; materiaali ja tuote.</li>
</ul>
<div>
<br /></div>
<div>
Käytännössä ontologioita muodostetaan usein jonkin tieteenalan tai sen erityisalueen käsitteistöstä. Ontologiat voidaan liittää toisiinsä yhteisten käsitteiden kautta, näin muodostuu kokonaisontologia KOKO. Yleisen suomalaisen asiasanaston (<a href="http://onki.fi/fi/browser/search?q_langs=fi&os=ysa&qg=ysa+ryhma_51" target="_blank">YSA</a>) ontologisoitu versio YSO toimii tällaisena 'liimana'. ONKI-ontologiakirjastosta löytyy esimerkiksi Kulttuurien tutkimuksen ontologia - KULO, joka sisältää myös YSO-käsitteen "<a href="http://onki.fi/fi/browser/overview/kulo#/www.yso.fi/onto/kulo/k30" target="_blank">arkeologia</a>".<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
YSO-käsitteistä löytyy jo käsite "<a href="http://onki.fi/fi/browser/overview/kulo#/www.yso.fi/onto/yso/p5340" target="_blank">muinaisjäännökset</a>", mutta sen ala-, lähi- ja vieruskäsitteet ovat sangen omituisia (muumiot, aarteet?!) ja puutteellisia. Käsitesuhteiden määrittely on lisäksi monelta osin virheellinen. Myös Museoalan ontologia (MAO) sisältää "<a href="http://onki.fi/fi/browser/overview/mao#/yso.fi/MAO#muinaisjaannokset" target="_blank">muinaisjäännöksen</a>" käsitteen, mutta jälleen ala- ja vieruskäsitteiden sekä käsitesuhteiden määrittely vaatisivat tarkistamista: kulttuuriympäristö ei kai voi olla muinaisjäännöksen vieruskäsite, jos muinaisjäännökset ovat osa kulttuuriympäristöä?</div>
</div>
</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ontologioita muodostetaan yleensä tiettyä tarkoitusta varten. Tässä tapauksessa ilmeinen kohde on juuri muinaisjäännösrekisterin kehittäminen. Olen pyytänyt ja jo saanutkin oman ontologiatyöni pohjaksi Museoviraston muinaisjäännösrekisterin sekä Metsähallituksen Reiskan eli rakennusten, rakennelmien ja reittien paikkatietojärjestelmän asiasanastot. Näiden sanastojen sekä ns. <a href="http://www.nba.fi/fi/File/685/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf" target="_blank">Hiki-oppaan</a> pohjalta teen termi-inventaarion ja muodostan alustavan käsityksen ontologisoitavien käsitteiden määrästä. Mainitsemissani lähteissä termejä on valmiiksi ryhmitelty, mutta kategoriat täytyy arvioida kokonaisuudessaan uudestaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muinaisjäännösrekisteri on itselleni jo entuudestaan tuttu, sen ongelmana on mm. muinaisjäännösten tyyppien ja alatyyppien luokittelu tai ennemminkin luokittelemattomuus. Nykyisellään kohteeseen voi lisätä hyvin rajoitetusti hakutoiminnan mahdollistavia tunnisteita. Muu informaatio on tekstimuotoisessa kuvauskentässä, josta ei voi tehdä hakuja. Vaikka rekisterin täyttöä on pyritty yhdenmukaistamaan ohjeistuksin, jää käyttäjille edelleen liikaa mahdollisuuksia 'yksilösuorituksiin'. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muinaisjäännösrekisteri on tutkimuksen ja etenkin hallinnon keskeinen työkalu, koko valtakunnan kattava arkeologisen kulttuuriperinnön tietojärjestelmä. Rekisterin kehittämistä suunniteltaessa on kysyttävä, mitä rekisterin tiedoilla tehdään tai halutaan tulevaisuudessa tehdä. Ontologian muodostajan näkökulmasta on olennaista selvittää, mitä tarkoitusta muinaisjäännösten luokittelu tässä yhteydessä palvelee. </div>Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-85123794859267019522012-07-16T13:38:00.001+03:002013-04-12T14:31:21.347+03:00Kulttuuriperinnön suojelu on valtaaIslamistitaistelijat ovat tuhonneet maailmanperintökohteessa <span style="background-color: white;">Malin</span><span style="background-color: white;"> </span><span style="background-color: white;">Timbuktussa ainutlaatuista kulttuuriperintöä. Samaa on tapahtunut aiemminkin maailman kriisien ja konfliktien yhteydessä, esimerkiksi talebanien räjäyttäessä Afganistanin buddha-patsaita. Tämä osoittaa surullisella</span><span style="background-color: white;"> tavalla</span><span style="background-color: white;"> </span><span style="background-color: white;">kulttuuriperinnön voiman ja symboliarvon. Muinaisjäännökset voivat edustaa ideologiaa ja identiteettiä, joka halutaan alistaa tai tuhota. K</span><span style="background-color: white;">ulttuuriperinnön hävittäminen on vallan käyttöä, mutta niin ovat</span><span style="background-color: white;"> kulttuuriperinnön määrittely ja suojelutoimenpiteetkin.</span><br />
<span style="background-color: white;"><br /></span>
<span style="background-color: white;">Turun yliopiston Maisemantutkimuksen oppiaine jakoi <a href="https://www.facebook.com/pages/Maisemantutkimus/152660921428789" target="_blank">Facebook-sivullaan</a> Timbuktun tapahtumia koskevan</span><span style="background-color: white;"> </span><a href="http://www.aljazeera.com/news/africa/2012/07/20127119538255768.html" target="_blank">Al Jazeeran</a><span style="background-color: white;"> </span><span style="background-color: white;">uutisen ja kommentoi samalla mahdollisia taustoja. Kyse on "käänteisestä kulttuuriperintöprosessista", jonka vaikuttimena voi olla uskonnollista fanatismia tai etnistä kaunaa. Hyökkäyksen varsinainen kohde saattaa olla kuitenkin Unescon edustama länsimainen kulttuuriperintökäsitys, spekuloi kommentin kirjoittaja.</span><span style="background-color: white;"> Uutiseen liittyvissä kommenteissa Museoviraston Kulttuuriympäristön suojelu -osaston johtaja Mikko Härö toteaa, että kun Euroopan neuvostossa pohditiin maisemayleissopimuksen laventamista maailmanlaajuiseksi, arvioitiin että hanke saattaisi näyttäytyä vain vanhan imperialismin jatkeena. </span><br />
<span style="background-color: white;"><br /></span>
<span style="background-color: white;">Helsingin yliopiston </span><span style="background-color: white;">Lähi-idän arkeologian dosentti Sanna Aro-Valjus esitti huolensa Syyrian kulttuuriperinnön jäämisestä sodan jalkoihin </span><span style="background-color: white;">Helsingin Sanomien <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Maailmanperint%C3%B6%C3%A4+j%C3%A4%C3%A4+taas+sodan+jalkoihin/a1341716241042" target="_blank">Vieraskynässä</a></span><span style="background-color: white;">. Samassa yhteydessä hän peräsi kansainväliselle yhteisölle oikeutta lähettää turvajoukkoja suojelemaan maailmanperintöä sekä johtajien saattamista rikosvastuuseen. Hän toteaa myös, että nykyinen lainsäädäntö tai kansainväliset sopimukset eivät ole riittäviä kulttuuriperinnön suojelemiseksi, vaan tarvitaan "järeämpiä suojelumekanismeja". </span><span style="background-color: white;">Kuinka realistista on Aro-Valjuksen visioimien kulttuuriperinnön turvajoukkojen menestys, k</span><span style="background-color: white;">un olemme epäonnistuneet </span><span style="background-color: white;">ihmistenkin suojelussa </span><span style="background-color: white;">kerta toisensa jälkeen?</span><br />
<span style="background-color: white;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZP5tueWlk6d_ShCPhaaYGOT1rHCVCQaTSG3tGmeC9zN7Ac6Wq4XpS-IM340se-fAWnlztDdKb9WWPyMUW9G9xcTT7Plg7XH8eUWURA90tBf-0Oj4E0Cjaze3lw2btTqMK2tqqMw4CzA/s1600/_MG_2523.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZP5tueWlk6d_ShCPhaaYGOT1rHCVCQaTSG3tGmeC9zN7Ac6Wq4XpS-IM340se-fAWnlztDdKb9WWPyMUW9G9xcTT7Plg7XH8eUWURA90tBf-0Oj4E0Cjaze3lw2btTqMK2tqqMw4CzA/s320/_MG_2523.JPG" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<span style="background-color: white;">Valta liittyy aina kulttuuriperintöä koskeviin kysymyksiin - kulttuuriperintö on hallinnollinen käsite. Kuka saa määritellä kulttuuriperintöä ja antaa sille merkityksiä? Kuka hallitsee kulttuuriperintöä koskevaa tietoa ja kenen saatavilla se on? Kenen intressit ratkaisevat kulttuuriperinnön kohtalon? Kun määrittelyn ja tiedon valta keskitetään liian kapealle pohjalle, kauas vallan kohteista, kylvetään samalla ristiriidan siemeniä. </span><br />
<span style="background-color: white;"><br /></span>
<span style="background-color: white;">Suomessa muinaisjäännösten määrittelyn ylin valta on muinaismuistolaissa annettu viranomaiselle, Museovirastolle, eli käytännössä kouralliselle arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta vastaavia virkamiehiä. Akateemiset tutkijat ovat kyseenalaistaneet tämän vallan monessa yhteydessä. Yleisten linjausten ei pitäisi olla riippuvaisia yksittäisten henkilöiden näkemyksistä, mutta huutoäänestyskään ei ole vaihtoehto. T</span><span style="background-color: white;">oisaalta</span><span style="background-color: white;"> k</span><span style="background-color: white;">aikki arkeologit käyttävät asiantuntijoina valtaa, jota vaikkapa maanomistajilla tai rakennuttajlla ei ole. </span><br />
<span style="background-color: white;"><br /></span>
<span style="background-color: white;"><span style="background-color: white;">Kun suojelukohteita määritellään kansainvälisessä yhteisössä tai maan keskushallinnossa, sanellaan paikallisille ihmisille lähinnä velvollisuuksia '</span></span><span style="background-color: white;">ulkopuolelta' ja 'ylhäältä'</span><span style="background-color: white;"><span style="background-color: white;">. Vastareaktio voi olla sama molemmissa tapauksissa, vain mittakaava muuttuu. </span>Asiantuntijat </span><span style="background-color: white;">korostavat yleensä</span><span style="background-color: white;"> kulttuuriperinnön arvoa tiedonlähteenä ja pitävät sitä ensisijaisena määrittelyn kriteerinä. Vähemmälle huomiolle jäävät symboliset tai elämykselliset arvot ovat kuitenkin tärkeitä suurelle yleisölle ja tekevät kohteita merkityksellisiksi. Vain itselle tärkeitä arvoja halutaan aktiivisesti suojella.</span><span style="background-color: white;"> </span><br />
<span style="background-color: white;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="background-color: white;">Emme voi pysäyttää maailmaa ja jähmettää muuttuvia ympäristöjä johonkin tiettyyn tilaan. Voimme kuitenkin seurata ja vaikuttaa muutokseen. </span><span style="background-color: white;">Kaikilla tulisi olla mahdollisuus osallistua oman elämänpiirinsä, identiteettinsä ja taustansa kannalta merkityksellisten paikkojen ja alueiden vaalimiseen - kulttuuriympäristön luomiseen ja säilyttämiseen.</span><span style="background-color: white;"> </span><br />
<span style="background-color: white;"><br /></span>
<span style="background-color: white;">Lisäys 12.4.2013: Aalto-yliopiston seremoniamestari ja Lähi-idän arkeologian dosentti, FT Minna Lönnqvist lähestyi minua s-postitse ja kertoi kirjoittaneensa jo 12.2.2011 Helsingin Sanomien Vieraskynässä samasta aiheesta ja vastaavin argumentein </span><span style="background-color: white;">kuin Sanna Aro-Valjus</span><span style="background-color: white;">, tosin Egyptin silloiseen sekasortoon viitaten. Lönnqvistin teksti löytyy HS:n verkkosivuilta osoitteesta: </span><a href="http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Muinaismuistot+on+turvattava+sekasorrossakin/HS20110212SI3MA01xzr"><span style="font-size: x-small;">http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Muinaismuistot+on+turvattava+sekasorrossakin/HS20110212SI3MA01xzr</span></a><br />
<br />
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-62225809540482137082012-07-10T15:06:00.000+03:002012-07-10T15:08:32.697+03:00Käsitteen käsite, osa 1<span style="background-color: white;">Tutkimuksen tekoon tarvitaan tiukemmin rajattuja käsitteitä kuin arkikielessä. </span><span style="background-color: white;">Kukin tutkija käyttää ja ymmärtää tieteellisiä käsitteitä kuitenkin oman tieteenalansa sekä teoreettisisten ja metodisten valintojensa ohjaamana. Kärjistetysti ilmaistuna jokainen tutkija luo tavallaan oman käsitejärjestelmänsä, vaikka pyrimmekin liittämään ajatuksemme ja tekemisemme aikaisempaan tutkimukseen. </span>Siksi käytetty käsitteistö on aina määriteltävä. Väitöskirjani alustavan sisällysluettelon mukaan aion itse tehdä tämän heti ensimmäisessä johdantoluvussa. Käsitteet ja niiden määrittely sattuu olemaan myös tutkimukseni aihe, mutta työvälineinä käyttämäni käsitteet ovat tulosten sijaan lähtökohtia.<br />
<br />
<span style="background-color: white;">Aloitan</span><span style="background-color: white;"> </span><i>käsitteen</i><span style="background-color: white;"> </span><span style="background-color: white;">käsitteestä. </span><span style="background-color: white;">Terminologisen määritelmän mukaan<i> käsitteet ovat abstrakteja yksilöllisiä mielikuvia, joista puhumiseen tai kirjoittamiseen tarvitaan määritelmiä ja termejä</i>. </span><span style="background-color: white;">Siinä missä sanastot listaavat ja luokittelevat </span><span style="background-color: white;">termejä</span><span style="background-color: white;">, ontologian perusyksikkö on </span><span style="background-color: white;">käsite</span><span style="background-color: white;">. Kaikki sanastotyö perustuu kuitenkin käsitteiden ja niiden välisten suhteiden selvittämiseen.</span><br />
<br />
<ul>
<li><span style="background-color: white;"><i>Määritelmät</i> ovat käsitteen kuvauksia ja <i>termit</i> niihin viittaavia nimityksiä (esim. sanoja).</span><span style="background-color: white;"> </span></li>
<li><i style="background-color: white;">Tarkoitteet</i><span style="background-color: white;"> ovat konkreettisia (esim. kissa) tai abstrakteja (esim. yhteiskunta) todellisuuden ilmiöitä</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Tarkoitteita ajatellessamme valitsemme joukon ominaisuuksia</span><span style="background-color: white;"> eli </span><i style="background-color: white;">käsitepiirteitä</i><span style="background-color: white;">, jotka</span><span style="background-color: white;"> muodostavat mielikuvan eli käsitteen. </span></li>
<li><span style="background-color: white;"><i>Yksilökäsitteet</i> liittyvät tiettyyn tarkoitteeseen (esim. Alma-kissa). </span></li>
<li><span style="background-color: white;"><i>Yleiskäsitteet </i>taas yhdistävät toisiaan muistuttavien tarkoitteiden yhteisiä ominaisuuksia (esim. kissa).</span></li>
</ul>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGEsWiZ7Ce4zuOt5R1tJwSPwxZCPVqr17JBnenQoVPc4OTMY6FVm3tJYa8sUI48JE87Vzc3NtAwNITcq3f78g4huCDkv_MRQfmXt2amiK-f7YrKV1jMvQegxytpHt2DfxAkG7NZd0Xmg/s1600/_MG_2843.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="132" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGEsWiZ7Ce4zuOt5R1tJwSPwxZCPVqr17JBnenQoVPc4OTMY6FVm3tJYa8sUI48JE87Vzc3NtAwNITcq3f78g4huCDkv_MRQfmXt2amiK-f7YrKV1jMvQegxytpHt2DfxAkG7NZd0Xmg/s200/_MG_2843.JPG" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ceci n'est pas un chat.</i></td><td class="tr-caption"><br /></td><td class="tr-caption"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<span style="background-color: white;"></span>Kun filosofiassa puhutaan käsitteestä, viitataan samalla määritelmään ja merkityssisältöön, filosofian termein <i>intensioon</i>. Tarkoite on vastaavasti <i>ekstensio</i>. Yleiskäsitteisiin eli <i>universaaleihin</i> liittyy ontologinen ongelma, jota jo Aristoteles ja Platon ovat pohtineet: millä tavalla ne ovat olemassa? Millainen on se 'kissuus', johon yleiskäsite 'kissa' viittaa? 'Kissuutta' määrittävät mielessämme ne kissain edustajat, jotka tunnemme. Onko tuntemillamme 'kissan' ekstensioilla tapana pissata sänkyymme ja ikuinen karvanlähtöaika? Vai tuottavatko ne loputtomasti iloa sylissä kehräten tai kissavideot-meemin sankareina<span style="background-color: white;">? </span><br />
<br />
<span style="background-color: white;">Yleiskäsitteetkin ovat siis yksilöllisiä. <i>N</i></span><i style="background-color: white;">ominalistin</i><span style="background-color: white;"> tavoin tästä voisi päätellä, että </span><span style="background-color: white;">olemassa </span><span style="background-color: white;">on </span><span style="background-color: white;">ainoastaan</span><span style="background-color: white;"> yksilökäsitteitä eli <i>partikulaareja</i></span><span style="background-color: white;">. </span><span style="background-color: white;">Olkaamme kuitenkin </span><i style="background-color: white;">(käsite)realisteja, </i><span style="background-color: white;">joiden</span><span style="background-color: white;"> mukaan myös yleiskäsitteet ovat todellisella tavalla olemassa, vaikkakin erottamattomina yksilöolioista. </span><span style="background-color: white;">Aikaisemmassa postauksessani esiteltyyn <a href="http://johannaenqvist.blogspot.fi/2012/06/kolmessa-maailmassa.html" target="_blank">Popperin todellisuuden kolmijakoon</a> sijoitettuna:</span><br />
<ul>
<li><span style="background-color: white;">Karvaiset, naukuvat ja kehräävät kissat sekä kissojen kuvat, kielelliset merkit ja merkkijonot, aikaan ja paikkaan sidottuna - fysikaalinen informaatio, kuten tämä teksti tietokoneen ruudulla, kuuluvat maailmaan 1</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Mielessäni olevat ajatukset (myös kissoja koskevat), joita yritän välittää ja sinun, lukijani mielessä tätä tekstiä lukiessa syntyvät ajatukset - yksilölliset mielikuvat ovat maailmassa 2 </span></li>
<li><span style="background-color: white;">Näiden sanojen ilmaisemat käsitteet, yhteiseen kieleemme ja merkkijärjestelmäämme perustuva semanttinen informaatio, ovat osa ihmisen luomaa todellisuutta eli maailmaa 3.</span></li>
</ul>
<span style="font-size: x-small;"><br /></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Lähteitä:</span><br />
<span style="background-color: white; font-size: x-small;">Niiniluoto, Ilkka (1996). Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi. Helsinki: Valtionhallinnon kehittämiskeskus.</span><br />
<span style="background-color: white; font-size: x-small;">Suonuuti, Heidi (2006). Sanastotyön opas. Helsinki: Sanastokeskus TSK. </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Sanastotyön periaatteita ja menetelmiä on koottu kansainvälisiin standardeihin: ISO 704, 860 ja 1087.</span><br />
<br />Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-77515576373649440222012-06-26T13:37:00.000+03:002012-06-26T15:57:51.981+03:00Tyyli on tutkijan perusoikeus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg7F5CJp7wvdR4X4DvUicIrI8zhIdgdj3bQdS8M9eajoxI_6b2ayEQJRNMTMBnEaci-a9pyh9OfD5WuXnCI0WuQ985ugt3lA_vXYt5Uw4xFnMckCXI7fmzyZHbQdWRBKTvMFCbwUnBwg/s1600/_MG_3174.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg7F5CJp7wvdR4X4DvUicIrI8zhIdgdj3bQdS8M9eajoxI_6b2ayEQJRNMTMBnEaci-a9pyh9OfD5WuXnCI0WuQ985ugt3lA_vXYt5Uw4xFnMckCXI7fmzyZHbQdWRBKTvMFCbwUnBwg/s200/_MG_3174.JPG" width="133" /></a></div>
<span style="background-color: white;">Olen aina lukenut paljon, tosin sanomattomasti enemmän kaunokirjallisuutta kuin tieteellisiä tekstejä - se tässä tunnustettakoon. Vaikka tyyli on erilainen, on kyse ytimeltään kuitenkin samasta asiasta: kirjailijat ja tieteentekijät kirjoittavat kuvatakseen ja selittääkseen maailmaa, kertoakseen tarinoita. Siksi minäkin aikoinaan ryhdyin opiskelemaan arkeologiaa. Tieteellisen kiinnostukseni kohde on nykyisin hieman toinen, mutta perimmäinen tavoite ei ole muuttunut. </span><br />
<br />
<span style="background-color: white;">On hämmästyttävää, kuinka vähän kirjoittamisen taitoa ja tieteellisen tyylin saloja </span><span style="background-color: white;">opetetaan </span><span style="background-color: white;">akateemisten opintojen yhteydessä. </span>Omaa kertojanääntä etsiessäni luin hiljan Helen Swordin (2012) kirjan "<i>Stylish Academic Writing</i>". Aucklandin yliopiston professori Sword tutki yhteensä tuhat vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia kymmeneltä tieteenalalta ja tarkasteli niiden rakennetta sekä tyylin elementtejä. Tuloksena on osin ilmeisiä, mutta silti mielenkiintoisia havaintoja eri tieteenaloille tyypillisistä tyyleistä, ja mikä vielä parempaa, johtopäätöksiä tieteenalasta riippumattomista tyylikkään ja ymmärrettävän tieteellisen tekstin piirteistä.<br />
<br />
Sword täydensi havaintojaan analysoimalla sadan kappaleen otoksen akateemisen kirjoittamisen ohjekirjoja ja kiinnitti huomiota erityisesti niihin ohjeisiin, joista opukset olivat yksimielisiä. Tässä tiivistettynä muutamia Swordin neuvoja:<br />
<br />
<ul>
<li><span style="background-color: white;">Konkretisoi </span><span style="background-color: white;">ja havainnollista</span><span style="background-color: white;"> </span><span style="background-color: white;">sanavalinnoin, </span><span style="background-color: white;">esimerkein, vertauskuvin, kaavioin tai kuvin</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Vaali selkeyttä kielessä ja rakenteessa (</span><i>clarity, coherence, concision</i><span style="background-color: white;">)</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Ole tarkka ja täsmällinen</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Käytä lyhyitä, yksinkertaisia lauseita tai vuorotellen lyhyitä ja pidempiä</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Käytä verbejä mieluummin aktiivissa kuin passiivissa</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Valitse aktiivisesti ja tietoisesti itsellesi ja lukijoillesi sopivat tyylikeinot, huomioi yleisösi</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Valitse ja kokeile rohkeasti (tämä ei välttämättä ole helppoa varsinkaan aloitteleville tutkijoille)</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Muodon pitäisi palvella sisältöä, se ei saisi rajoittaa tai kahlita ajattelua. Ja toisinpäin: ennakkoluuloton, luova kirjoitustyyli muokkaa myös ajattelua sellaiseksi</span></li>
<li><span style="background-color: white;">Kerro tarina, luo mukaansatempaava kertomus.</span></li>
</ul>
<br />
Luin taannoin iltasaduiksi Ilkka Niiniludon (2003) "<i>Totuuden rakastaminen. Tieteenfilosofisia esseitä</i>". En joka päivä malttanut odottaa iltaa, vaan saatoin imaista yhden esseen jo aamupäivällä. Niiniluodon teksti tempaisi siis mukaansa. Ainakin osaksi tämä addiktio johtui kirjoittajan taidosta puhua omalla, persoonallisella äänellään, olla läsnä tekstissä. Hän kävi keskustelua kanssani, paljasti itsestään jotain ja välitti intohimoaan tieteentekoon.<br />
<br />
<span style="background-color: white;">Kuka on sinun mielestäsi hyvä kirjoittaja? Ilmianna tieteellisen tekstin tyylitaituri!</span>Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-69714389463574734222012-06-13T14:07:00.001+03:002012-08-08T11:05:33.886+03:00Tiedonhallinnan ammattilaiset ja minä: CIDOC2012<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0zjGr71y3Oh0Lf1S7Ny8jd-iN3jw02dMk7B9RlqgAN60qiK7OnfFCC9xtGIPVDWSoXpPbFcEfN_PpF7HiIu2pI6Kz5Fd9koHgKtQ364Nj1ghUQr01HmWklf8mmOvaEWJOLH5tIHzesw/s1600/CIDOC_2012.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="120" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0zjGr71y3Oh0Lf1S7Ny8jd-iN3jw02dMk7B9RlqgAN60qiK7OnfFCC9xtGIPVDWSoXpPbFcEfN_PpF7HiIu2pI6Kz5Fd9koHgKtQ364Nj1ghUQr01HmWklf8mmOvaEWJOLH5tIHzesw/s400/CIDOC_2012.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-size: xx-small;">Konferenssin osallistujia Kansallismuseon portailla (kuva <a href="https://www.facebook.com/media/set/?set=a.478466595513830.127266.225212320839260&type=1" target="_blank">CIDOC2012:n Fb-sivulta</a>).</span> </td></tr>
</tbody></table>
Osallistuin viikon alussa <a href="http://www.cidoc2012.fi/en/index" target="_blank">CIDOC2012</a> -konferenssiin, joka kokosi Helsinkiin tiedonhallinnan ammattilaisia ympäri maailmaa. CIDOC on <a href="http://icom.museum/" target="_blank">ICOM</a>in (International Council of Museums) vuonna 1950 perustettu toimikunta, joka keskittyy dokumentoinnin sekä tiedon käsittelyn, varastoinnin ja jakamisen kysymyksiin museoissa ja muissa muistiorganisaatioissa. CIDOC tuottaa näihin liittyen ohjeita, suosituksia ja standardeja. Oman työni, erityisesti ontologian muodostamisen kannalta, oleellinen on '<a href="http://archives.icom.museum/object-id/heritage/intro4.html" target="_blank">Core Data Standard for Archaeological Sites and Monuments</a>'. Sain uusia kontakteja ja kävin hyviä keskusteluja, konferenssit ovat tässä suhteessa ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Ennen kaikkea osallistuminen ruokki omaa intoani antamalla varmuutta siitä, että olen tekemässä jotakin merkityksellistä.<br />
<br />
Konferenssin key note -puhujat oli taitavasti valittu. Brittiläisen <a href="http://www.collectionstrust.org.uk/" target="_blank">Collection Trust</a>-järjestön toimitusjohtaja <a href="http://www.cidoc2012.fi/en/File/1648/poole-keynote.pdf" target="_blank">Nick Poole</a> luonnosteli haasteita ja mahdollisuuksia tulevaisuuden museoiden tiedonhallinnalle. Poolen mukaan on välttämätöntä, että kulttuuriperintö esitetään yhteydessä nyky-yhteiskuntaan ja ihmisten arkeen. Sen täytyy olla "<i>product, that makes sense</i>". Itseäni puhutteli erityisesti Poolen käyttämä kielikuva kokoelmien eloon herättämisestä. Se tarkoittaa myös sitä, että ihmisten (kansalaisten, kenen tahansa) annetaan aktiivisesti puhua ja kertoa kokoelmista, eikä odoteta heidän vain kuuntelevan. Museot voisivat olla paikkoja, joissa ei pelkästään koeta kulttuuria, vaan myös luodaan sitä.<br />
<br />
Toinen key note-puhuja, Ora Lassila on yksi semanttisen webin "keksijöistä", <a href="http://www.w3.org/" target="_blank">W3C</a>:n (World Wide Web Consortium) neuvottelukunnan jäsen ja <i>Principal Technologist</i> Nokialla (Clouds Analytics Team) eli guru omalla alallaan. Lassilan <a href="http://www.cidoc2012.fi/en/File/1644/ora-lassila-keynote.pdf" target="_blank">esitelmän</a> otsikko "<i>Love Thy Data (Why Apps Are Bad For You)" </i>kiteyttää puhujan sanoman. Sovellukset (<i>apps</i>) ovat tapoja paketoida data, sen merkityksiin liittyvä logiikka ja näiden esittäminen. Samalla data "siiloutuu", sen käytettävyys huononee ja kadotetaan verkon etuja mm. linkitykset ja kirjanmerkit. Vaikka informaatio on fragmentoitunutta, semanttinen web voi ratkaista osan tähän liittyvistä ongelmista. Tämä edellyttää, että tiedonhallitsijat keskittyvät dataan ja huolehtivat sen jaettavuudesta. Lassila kuvasikin avointa tietoa semanttisen webin "pikkuveljeksi".<br />
<br />
Sekä Poole että Lassila huomauttivat, että käyttöliittymää joka esittäisi käytettävissä olevan tiedon kaikessa rikkaudessaan tiedonhakijalle merkityksellisellä tavalla, ei ole vielä olemassa. Mahdollisuudet eivät ole tällä tasolla siis konkretisoituneet, mikä epäilemättä vaikuttaa organisaatioiden ja päättäjien tahtoon sitoutua tiedonhallinnan kehittämistyöhön. Kyse ei myöskään ole ainoastaan teknologisesta kehityksestä, vaan paljon laajemmista kysymyksistä. Semanttiseen webiin liittyyy unelma maailman mallintamisesta ontologioin. Globaalin, kaikenkattavan käsitejärjestelmän luominen ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista. Mitä laajempaa aluetta semanttisen webin ontologiat käsittelevät, sitä heikommin ne onnistuvat tehtävässään.<br />
<br />
Lassila oli seuraamassa myös omaa esitelmääni ja kommentoi suunnitelmiani edellä mainittuunkin liittyen. Ontologioiden ja käsitteiden merkitysten sitominen tiettyyn viitekehykseen on olennaista. Kontekstin kuvaaminen käsitteiden välisten suhteiden kautta on juuri ontologian vahvuus perinteisiin sanastoihin verrattuna. Kontekstien etsiminen on yksi tutkimuskysymyksistäni, ennakko-oletuksina esimerkiksi hallinnollinen ja akateeminen arkeologia. Keskustelimme samasta asiasta myös yleisemmällä tasolla: Tieteenalatkin toimivat omissa käsitejärjestelmissään, jotka pirstovat tietoa hallinnollisten ja historiallisten syiden vuoksi syntyneisiin lokeroihin. Vastauksia tutkimuskysymyksiin pitäisi kuitenkin pyrkiä etsimään nämä keinotekoiset rajat ylittäen. Monitieteinen tutkimus on siksi tärkeää, mutta vaikeaa. Ja onnistuessaan aidosti uusi näkökulma maailmaan.Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2644132186148261379.post-54244915749851088452012-06-05T15:28:00.001+03:002012-06-05T15:35:59.941+03:00Kolmessa maailmassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXFe084sc9pJ2hyyZVE0LD2pq7r36vamN1Yrlg-MYgUQkGcnmM-NYIJYOn23z5_g-ss6aNlowcjP5DeFO9xrmKtSpZwCTfBKT6reJp0mI9yB38CJ1xpnEWDfO_yZEktkCCysrUJ1O2NA/s1600/IMG_3090.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXFe084sc9pJ2hyyZVE0LD2pq7r36vamN1Yrlg-MYgUQkGcnmM-NYIJYOn23z5_g-ss6aNlowcjP5DeFO9xrmKtSpZwCTfBKT6reJp0mI9yB38CJ1xpnEWDfO_yZEktkCCysrUJ1O2NA/s200/IMG_3090.JPG" width="200" /></a></div>
Luonnostelen seuraavaksi näkökulmia, joiden kautta tarkastelen tutkimusaihettani. Nämä ovat siis samaan aikaan voimassa olevia tapoja hahmottaa moniulotteista todellisuutta. Otan tukea filosofi Karl Popperin esittämästä todellisuuden jaosta kolmeen maailmaan (tässä Ilkka Niiniluodon mukaan):<br />
<br />
<i>Maailma 1</i> sisältää aineelliset, fysikaaliset kappaleet, tapahtumat ja prosessit (kuten atomit, kivet, puut, salamat, tähdet).<br />
<i>Maailma 2 </i>sisältää ihmismielen, yksilöllisen tajunnan tilat ja tapahtumat (ajatukset, elämykset, havainnot).<br />
<i>Maailma 3</i> muodostuu ihmisen sosiaalisen toiminnan luomista asioista, sisältää siis koko kulttuurin ja yhteiskunnan (artefaktit, kieli, raha, tiede, sosiaaliset instituutiot, valtiot).<br />
<br />
Ontologisen realismin teesin mukaan on olemassa tajunnasta ja ihmismielestä riippumaton todellisuus (maailma 1), vaikka ihminen voikin olla vuorovaikutussuhteessa luontoon esimerkiksi teknisten välineidensä kautta. Kuulostaa järkevältä, varsinkin kun maailma käsityksemme mukaan on ollut olemassa jo ennen ihmislajin syntyä. Vastakohtana on subjektiivinen idealismi, jossa olemassa on ainoastaan yksilöllisiä ihmismieliä ja niistä ontologisesti riippuvia asioita - ja joka toimii paremmin sci-fi-elokuvan loppuhuipennuksena.<br />
<br />
Emergentiksi materialismiksi kutsuttu näkemys puolestaan toteaa, että maailmoja 2 ja 3 ei voi olla olemassa ilman maailmaa 1, vaikka 2 ja 3 voivatkin vaikuttaa aineellisiin ilmiöihin. Maailma 3:n olemassaolo taas edellyttää että on myös maailma 2, mutta se ei ole yksilöllisestä tajunnasta riippuvainen subjektiivisen idealismin väittämällä tavalla. Loogista ja hyväksyttävää.<br />
<br />
<div>
<b>Arkeologinen kulttuuriperintö ja muinaisjäännökset: </b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>1) fyysisinä jäännöksinä, materiaalisina objekteina, maailman osana (maailma 1)</b></div>
<div>
Se, mitä me kutsumme "jäännöksiksi" on jakamaton osa maailmaa ja luontoa. Ihmisen toiminta ja luonnon omat prosessit ovat muokanneet materiaa, siirtäneet, yhdistelleet ja muuttaneet sitä toiseen muotoon. Näitä materiaalisia 'seurauksia' on kaikkialla; maailma nykyisellään on sekä syy että seuraus, jatkuvasti muuttuva kokonaisuus.<br />
<br />
Tästä fysikaalisesta maailmasta valitaan ja rajataan viittauskohteita seuraaville olemisen tavoille:</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>2) tieteelliseen tutkimukseen kuuluvina havaintoina, ilmiöinä, selityksinä ja teorioina (maailma 2 ja 3)</b></div>
<div>
Arkeologisen tutkimuksen tavoitteena on löytää ihmisen fyysisiä jälkiä ja vaikutusta luonnosta. Nämä materiaaliset jäännökset pyritään yhdistämään ihmisen toimintaan menneisyydessä, jotta voitaisiin kertoa jotakin ihmisistä ja ihmisyhteisöistä, joita ei enää ole. Osa menneiden kulttuurien ja ihmisten toiminnan jäännöksistä on nykyisillä menetelmillä arkeologien saavuttamattomissa, osa jääneekin sellaisiksi.<br />
<br />
Menneisyyden tapahtumien ja meidän materiaalisessa maailmassamme esiintyvien piirteiden syy-seuraussuhteiden selittäminen on tutkimuksen tulos. Esimerkiksi se, että luonnonvoimien ohella myös ihminen on historiansa aikana kasannut kiviä erilaisia tarkoituksia varten. Tai että tiettyjen havaintojen kokonaisuus voidaan tulkita 'kivikautiseksi asuinpaikaksi'. Tutkimuksen elementit ovat dokumentaatiossa, tutkijoiden (maailma 2) ja tiedeyhteisön mielessä, kielessä, teksteissä, keskusteluissa, julkaisuissa ym. toiminnassa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>3) sosiaalisina konstruktioina, historiallisina ja muuttuvina sopimuksina ja valintoina; risteävien ja päällekkäisten valtapyrkimysten, intressien ja tavoitteiden kohteena; arvojen ja merkitysten kantajina (maailma 3)</b></div>
<div>
Merkitys (EI merkittävyys) on tässä yhteydessä luonnollisen kielen käsite: "Mitä jokin merkitsee jollekin?". Arvolla en viittaa mitattavaan, absoluuttisen arvoon, vaan mihin tahansa ominaisuuteen, jota joku pitää arvokkaana. Arkeologeille muinaisjäännös merkitsee ensisijaisesti tietolähdettä, jonka arvo on sen tieteellisessä potentiaalissa. Ajatusta muinaisjäännöksistä yhteisenä, vaalittavana perintönä tai suojelukohteina ei voida kuitenkaan johtaa arkeologisen tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen näkökulmasta on toki tärkeää, että muinaisjäännöksiä säilyy tutkittavaksi, mutta tämä on vain yksi kulttuuriperintöön liittyvistä arvoista.<br />
<br />
Muinaismuistolaissa määritelty 'kiinteä muinaisjäännös' on laajemmin yhteiskunnan arvoja ja intressejä kuvaava sosiaalinen konstruktio, jonka yhteiskunnallinen relevanssi on tosin sidoksissa lain säätämisajankohtaan (v. 1963) sekä lain valmistelussa vaikuttaneisiin tahoihin. Lain soveltaminen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana on rakentanut muinaisjäännöksen käsitettä aina uudelleen. Radikaalina väitteenä voidaan esittää, että jokainen yksittäisen tutkijan tulkinta tai virkamiehen lausuma antaa käsitteelle uusia sisältöjä tai jättää jotakin pois. Jotta tutkimusaiheeni pysyisi mielekkäänä, oletan että nämä tulkinnat muodostavat kuitenkin kehityskulkuja, teemoja ja käännekohtia, joita pystyn aineistostani löytämään.<br />
<br />
Kiinteän muinaisjäännöksen toteamiseen liittyvät ohjeet ja käytännöt ovat osa sosiaalista konstruktiota. Kiinteää muinaisjäännösta ei voi määritellä kuka tahansa ja miten tahansa; suojelun piirissä olevat muinaisjäännöstyypitkin muuttuvat. Monissa yhteyksissä toistettu viittaus muinaismuistolain antamaan 'automaattiseen suojeluun' on tästä näkökulmasta ongelmallinen, ellei peräti virheellinen. Ammoin röykkiöksi kasatut kivet ovat eittämättä olemassa ilman arkeologin suorittamaa dokumentointiakin. Ne eivät kuitenkaan muutu itsestään lainsäädännössä ja viranomaisen ohjeistuksissa määritellyiksi hallinnollisten toimien kohteiksi ennen kuin ne tuodaan systeemiin hyväksyttävällä tavalla. Samoin jos tieto ja dokumentaatio suojelukohteesta katoaa, jäljelle jää vain maailmaan 1 romahtanut kasa kiviä.<br />
<br />
<br /></div>
<div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b><br /></b></div>
</div>Johanna Enqvisthttp://www.blogger.com/profile/10534815217881779375noreply@blogger.com0