17.5.2012

Tiedepäivästä tarttunutta

Olin eilen esitelmöimässä Helsingin yliopiston Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen (tuttavallisemmin Fakit tai Kultahifi) laitoksen järjestämässä Tiedepäivässä. Päivän tarkoituksena on luoda katsaus laitoksellamme harjoitettavaan tutkimukseen ja tutkimusaiheisiin. Arkeologit olivat hyvin edustettuina tapahtumassa, kuudestatoista esitelmästä kuusi oli meikäläisten. Itseäni viehätti erityisesti FT, Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentin Lasse Laaksosen tutkimusaihe: "Minkälaista kenraalijoukkoa Mannerheim johti talvisodassa?". Laaksonen kertoi elävästi näiden miesten välisistä suhteista ja persoonallisuuksista värittäen kuvaa mielenkiintoisin anekdootein.

Esittelin jälleen tutkimussuunnitelmaani, sellaisena joksi se on kevään aikana saamieni kommenttien myötä muotoutunut. Palautteen saaminen on melko harvinaista herkkua, joten pyrin käyttämään kaikki mahdolliset tilanteet hyödykseni. Eilisestä kuulijakunnasta irtosi tällä kertaa mm. aiheellinen kannustus tutustua myös folkloristiikan ja kansatieteen aloilla käytyyn keskusteluun kulttuuriperinnön määrittelystä ja merkityksestä. Esimerkkinä mainittiin folkloristi Petja Aarnipuun väitöskirja, joka käsittelee rakennusperintöä kuvausten ja kertomusten kautta rakentuvana tilana, tapauksena Turun linna (kirja-arvio Miratorissa). Lienee niin, että kaikilla kulttuuriperintöä tutkivilla aloilla tarkastellaan kulttuuriperinnön muotoutumista myös metatasolla, "kulttuuriperintöprosessina". Tätä tutkimusta ei nähdäkseni ole mahdollista eriyttää substanssista, joten kulttuuriperinnön tutkimus säilynee tulevaisuudessakin ennemminkin monitieteisenä tutkimusteemana kuin muodostaa oman tieteenalansa?

Päivän hämmentävimmän kommentin sain ruotsinkielisen filosofian professori Jan Von Platolta. Von Plato esitti, että tutkimukseni on varmasti tehty jo paremmin suurissa tiedemaissa, Saksassa tai Ranskassa, joissa muinaisjäännöksiäkin nousee esiin kun vain maata kauhaisee. Asia on siis selvitetty ja vieläpä paremmin kuin syntymättömässä tutkimuksessani! Minua valistettiin tilaisuuden jälkeen, että filosofien tapa kommentoida voi vaikuttaa hieman tylyltä siihen tottumattomista. Jouduin joka tapauksessa käsittelemään asiaa mielessäni jatkaakseni luottavaisin mielin valitsemallani tiellä. Oletin siis, että jompikumpi meistä, minä tai arvon professori, olemme ymmärtäneet jotain väärin.

Professorin kehittyneempää ymmärryskykyä puoltavat akateemiset meriitit ja näiden suoma arvovalta, hänen esittelemänsä vaikuttavat hieroglyfit ja julkaisuluettelo. Vastakkaista evidenssiä on sen sijaan puutteellinen suomen kielen taito, joka saattoi vaikuttaa sekä kuullun ymmärtämiseen että omien lausahdusten postulointiin. Minä taas en ole vielä laajamittaisesti tutustunut aikaisempaa tutkimusta kokoavaan lähdeaineistooni, olen vasta keräämässä viitteitä ja lukenut jotakin sieltä täältä. Olisin silti kovin yllättynyt, jos kävisi ilmi että esimerkiksi Ranskassa on tehty tutkimusta suomalaisen arkeologian alalta, vastaavasta näkökulmasta kuin omani. Arkeologeilta ja muilta kulttuuriperinnön parissa työskenteleviltä asiantuntijoilta saamani palaute on myös vahvistanut käsitystäni, että tämänkaltaista tutkimusta tarvitaan.

On toisaalta totta, että muiden maiden tilanteeseen, käytyyn keskusteluun ja vastaaviin tutkimuksiin täytyy tutustua. Ne antavat varmasti suuntaviivoja sille, kuinka asiaa kannattaa lähestyä: miten tutkia. Tutkimusten tulokset sinänsä eivät kuitenkaan ole suoraan siirrettävissä Suomeen. Yksi tutkimusaiheeni kimmokkeista on juuri kokemukseni monikielisen tesauruksen parissa puurtamisesta. Ranskalaisten ja brittien kokoamaa ja järjestämää käsitteistöä oli paikoin hyvin vaikea sovittaa täkäläiseen systeemiin. Oli yllättävää, kuinka harvoin merkitykset olivat täysin toisiaan vastaavia, mistä siitäkään on mahdotonta päästä lopulliseen varmuuteen.

Totesin johtopäätöksenäni, että emme tainneet professorin kanssa ihan ymmärtää toisiamme ja nukuin yöni hyvin. Mitä tulee tutkimukseni vertailuun, huonommuuden tai paremmuuden arviointiin, on se hieman ennenaikaista.



8 kommenttia:

  1. Oikein. Minulla on hyllyssä Heritage-kirja Saksasta, jonka tilasin netistä omaan tutkimukseeni. Siinä on valtavasti kaikenlaista vuodelta 2007 - voisin lainata sen sinulle! Laita viesti niin tavataan! Lainaan samalla myös Aarnipuun kirjan, sitäkin käytin omassa työssäni. Laina-aika näillä näkymin siihen saakka että saat työsi valmiiksi ja saks. kirja ei edes löydy kirjastosta täältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, kiitos Eva. Aarnipuu löytyy tosiaan verkostakin, mutta paperista kirjaa on mukavampi lukea.

      Poista
  2. Vitsi et noi filosoofit ovat törkeitä! No sen Platon Hilbert tutkimukset ovat maailman tylsimpiä ja kuvastavat sitä insinöörimäistä alennustilaa mihin loogis-analyyttinen koulukunta on suomalaisen filosofian ahdistanut.

    VastaaPoista
  3. Tähän on sanottava, että tiedossani on myös ihan ystävällisesti käyttäytyviä ja keskustelevia filosofeja, joten älkäämme tehkö tästä olemusajatteluun pohjautuvia päätelmiä ;) Suomessa ja Helsingin yliopistossakin kukkivat käsittääkseni monenlaiset filosofiat.

    (Hakkasit kiihtyneenä kommentin triplana?)

    VastaaPoista
  4. Ongelma on näissä v@#$n matkapuhelimissa. Poista ylimääräiset kommentit jos bloggaussofta sen mahdollistaa.

    VastaaPoista
  5. En valitettavasti päässyt tiedepäivään, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. Ehkä pahempaa olisi,jos oma tutkimusaihe ei herättäisi minkäänlaista keskustelua. Tuosta professorin kommentin ytimestä ei oikein saa kiinni. On kaiketi aika luonnollista, että samoja tai samankaltaisia asioita tutkitaan eri puolilla maailmaa ja ne mahdollistavat tulosten vertailun tai auttavat tulevaa tutkimusta. En käsitä miksi tutkimustasi pitäisi jotenkin vähätellä tai peräti jättää tekemättä sillä perusteella, että jossakin Keski-Euroopan maassa vastaavaa on tehty, pikemmin pitäisi kannustaa perehtymään niihin ja kannustaa miettimään, mitä näistä saisi irti. Tutkimuksellasi on selvästi tilausta täällä Suomessa, joten eteenpäin vaan, odotan todella sitä ontologiaa!

    VastaaPoista
  6. Luulen, että taustalla ovat myös yleiset käsitykset tieteestä ja tieteenteon luonteesta. Formaalia logiikkaa tutkivan maailmassa on olemassa tarkasti määriteltyjä ongelmia, jotka ratkaistaan ja sitten mennään eteenpäin. Tutkimusprosessi ja kysymykset ovat tässä mielessä ehkä selkeämpiä kuin yleensä ihmistieteissä? Filosofisen ja matemaattisen logiikan erottelukin on kai jossain määrin epäselvä.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, kysy, kommentoi ja keskustele: