15.5.2012

Satunnainenkin matkailu avartaa

Veimme opiskelu- ja tutkijatoverini Eva Ahl-Wariksen kanssa italialaisen kollegamme Stefania Chiricon katsomaan muinaisjäännöskohteita pääkaupunkiseudulla. Näimme ja koimme Lehtisaaren pronssikautisen röykkiön, Espoon Mankbyn keskiaikaisen kylän ja Espoon tuomiokirkon, Vantaan Silvolan massiiviset rautakaivokset sekä Pitäjänmäen kivikautisen asuinpaikan. Päivän huipennukseksi Pirjo Härö  tarjosi retkikunnallemme karjalanpaistia ja opastuksen Suomenlinnassa (kiitos Pirjo!). Italian yltäkylläiseen muinaisuuteen tottunut Stefania oli aidosti vaikuttunut täkäläisestä tarjonnasta, kuten minä ja Evakin. Tiedän nyt ratkaisevasti enemmän kotikaupunkini arkeologisesta kulttuuriperinnöstä.

Pyysin ja sain Fb:ssa vihjeitä (sekä oppaan Pitäjänmäkeen, kiitos Jan Fast!) muilta arkeologeilta ja selasin Museoviraston ylläpitämää muinaisjäännösrekisteriä, kun suunnittelin päivän ohjelmaa. Rekisterissä on tiedot kaikista Manner-Suomen kiinteistä muinaisjäännöksistä (=suojelluista maastossa olevista kohteista), ja niitä voi hakea esimerkiksi kunnan, kohteen tyypin tai ajoituksen mukaan. Olen käyttänyt ja täyttänyt muinaisjäännösrekisteriä työskennellessäni Museovirastossa, osallistunut sen kehittämiseen ja täyttöohjeiden kirjoittamisen. Tällä kertaa tarvitsin sitä kuitenkin toiseen tarkoitukseen: halusin etsiä mahdollisimman monipuolisen valikoiman yhden päivän aikana saavutettavia arkeologisia kohteita, joissa olisi jotakin "nähtävää". Uusi näkökulma tuotti seuraavia huomioita.

- Olisi kätevää, jos kohteille olisi monenkirjavien koordinaattien lisäksi ilmoitettu myös katuosoitteet.

- Karttanäkymät ovat käyttökelvottomia, mikäli alueella on paljon kohteita lähekkäin. 

- Kohteiden kuvaukset ovat osin hyvin niukkoja (tämä ei ole varsinaisesti uusi havainto). Lisätietoa löytyi vaihtelevasti esim. arkeologisten tutkimushankkeiden rekisteriin johtavan linkin kautta.

- Hankerekisteriin liitetyt sähköiset tutkimusraportit eivät edelleenkään näy tavis-käyttäjille, eivät siis myöskään arkeologeille ja tutkijoille jotka eivät työskentele Museovirastossa tai maakuntamuseossa. Sivulla olevassa ilmoituksessa kerrotaan tekijänoikeuksien kuuluvan raportin tekijälle ja mahdollisille muille tahoille, ja että sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa oikeuksien haltijalta. Voisi luulla, että raportin lukeminen tai printtaaminen ei ole luvanvaraista "sisällön jatkokäyttöä". Varsinkin kun tutkimusraporttien paperiversiot ovat julkisessa arkistossa tarkasteltavissa ja kopioitavissa.

- Itselläni oli joku aavistus sekä kavereiden vihjeitä siitä, mitä kannattaisi mennä katsomaan. Ei-arkeologilla harvemmin on. Nähtävyydestä käyvät, erityisen hienot kohteet voisi jotenkin merkitä rekisteriin, vaikka hannunvaakuna-symbolilla (vrt. vedenalainen kohde)? Näiden kohteiden kuvauksiin voisi panostaa, liittää mukaan kuvia löydöistä ym. Rauhoitusluokka (1-3) kertoo jotakin kohteen "arvosta", mutta sen perusteella ei voi tehdä hakuja. Luokitus ei ehkä aukene muille kuin asiaan vihkiytyneille, jotka hekin ovat erittäin tietoisia sen äärimmäisestä subjektiivisuudesta.

- Kohteita voitaisiin luokitella muidenkin ominaisuuksien, esim. saavutettavuuden, elämyksellisyyden, ymmärrettävyyden tai monipuolisuuden perusteella. Tai vaikka luonnonympäristön ja sieniesiintymien. Kokonaisuudet, joihin liittyy muinaisjäännösten lisäksi rakennusperintöä, upeita maisemia tai luontokohteita olisivat houkuttelevia. Näiden "arvotiivistymien" tunnistaminen ja osoittaminen ollee tärkeä osa myös suojelutyötä.

- Kommentointimahdollisuus/tykkäysnappi antaisi kelle tahansa mahdollisuuden osallistua merkittävien, arvokkaiden tai hyvien nähtävyyskohteiden määrittelyyn. Tai kertoa niistä hyvistä sienipaikoista, jos joku hullu sellaista tietoa haluaa jakaa. Tähän ideaan perustuu Ruotsin Riksantikvarieämbetetin Platsr.

- Luksusta olisi sovellus, joka ehdottelee kohteita ja reittejä käyttäjän kerrottua lähtö- ja paluupisteen, käytettävissä olevan ajan, kulkuvälineen ja mahdolliset liikuntaesteet. Lopuksi fantasiaohjelma tuottaisi printattavan tai älypuhelimeen ladattavan opasteen, johon olisi koottu niin ajo-ohjeet, aikataulut, matkan varrella olevat viihtyisät kahvilat kuin kohteiden kuvauksetkin. 

Muinaisjäännösten hallinnointi on käytännössä kulttuuriperintöä koskevan tiedon hallinnointia. Muinaisjäännösten tai minkä tahansa kulttuuriperintökohteen saavutettavuus tarkoittaa ennen kaikkea pääsyä niitä koskeviin tietoihin. Muinaisjäännösrekisterin kehittäminen ja avaaminen avoimena tietona antaisi kelle tahansa mahdollisuuden luoda rekisterin tietoihin pohjautuvia sovelluksia. Suunnittelemani arkeologisen kulttuuriperinnön ontologia on yksi tarpeellinen palikka tässä kehityksessä. 

4 kommenttia:

  1. Hyviä ehdotuksia. Itse olen kaivannut linkityksiä kaivauskertomuksiin yms. Kuulemma näitä on sisäisesti sähköisessäkin muodossa Museoviraston sisällä käytössä - miksei ulkopuolisille.

    Retkessänne oli aika paljon samaa kuin Helsingin kesäyliopiston viime kesäisessä. Samojen järjestäjien retkillä olen ollut nyt useana vuonna ja arvostan erityisesti heidän kokoamaansa taustamateriaalipakettia. Juuri sellaista tietoa sopisi olla valmiina muisnaismuistorekisterissäkin.

    VastaaPoista
  2. No voi nenä. Silmäni olivat hypänneet yli kappaleen, jossa selitit juuri tuon tutkimusraporttiasian.

    VastaaPoista
  3. Tutkimusraporttiasiasta on keskusteltu tänään myös Fb-sivullani. Joidenkin mukaan osa tutkimusraporteista on kuin onkin luettavissa verkossa arkeologisten hankkeiden rekisterin kautta. Tiedustelin jakelun logiikkaa Museoviraston Arkeologisilta kenttäpalveluilta. Kerron, kun tiedän lisää!

    VastaaPoista
  4. Kävi ilmi, että logiikka ei ole auennut myöskään Arkeologisille kenttäpalveluille. Pohtivat kuulemma, josko alkaisivat jakaa omia raporttejaan suoraan verkkosivujensa kautta.

    Täytynee siis jatkaa selvityksiä.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, kysy, kommentoi ja keskustele: