Miksi tutkin?

Ajoittain lienee aiheellista pohtia, miksi ylipäätään tutkia. Palaan syvälliseen itsetutkiskeluun myöhemmin ja taustoitan tässä lähinnä väitöskirjani aihetta. Henkilökohtaisella historialla on tietysti siinäkin osuutensa, tieteenalani ja yhteiskunnan kehitykseen liittyvien syiden lisäksi. Tutkimusta perustelee myös sen oletettu merkitys: mitä tarkoitusta työni palvelee? Halu tietää ja ymmärtää enemmän maailmasta on tieteellisen tutkimuksen tiedollinen päämäärä, mutta tutkimuksella voi olla myös välineellisiä päämääriä, pyrkimyksiä muuttaa tai parantaa jotakin. Tämä ei tietenkään tarkoita tarkoitushakuista, manipuloitua tutkimusta, vaan tutkimustiedon antamaa tukea hallittuun ja tietoiseen muutokseen.

Työskentelin opiskeluajoistani lähtien (vuodesta 1996) vuoteen 2011 asti Museovirastossa arkeologisissa tutkimusprojekteissa sekä viranomaistehtävissä. Oli kyse sitten inventointityöstä maastossa, arkeologista kulttuuriperintöä koskevien lausuntojen kirjoittamisesta tai muinaisjäännösrekisterin muokkaamisesta, muinaisjäännöks(i)en määrittely ja määritelmät aiheuttivat ongelmia. Kyse ei ole pelkästään arkeologien keskinäisistä näkemyseroista tai tieteellisistä erimielisyyksistä. Suojeltavien muinaisjäännösten määrittelyllä on monia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, joskus huomattavia taloudellisiakin seurauksia. Katson siis tutkimuskysymykseni (Mikä on muinaisjäännös?) olevan näennäisessä yksinkertaisuudessaan perustavaa laatua.

Kiinnostukseni käsitteiden määrittelyä ja semanttisen webin ontologioita kohtaan juontuu niin ikään työkokemuksestani. Olin vuosina 2009–2011 Museoviraston työryhmässä laatimassa suomenkielisiä osiota eurooppalaista kulttuuriperintöpolitiikkaa käsittelevään monikieliseen tesaurukseen. Työtä tehtiin yhdessä Euroopan neuvoston työryhmän sekä Sanastokeskuksen terminologien kanssa. Kokemus oli ajoittain kivulias, mutta hyvin opettavainen. Tästä innoittuneena Museovirastossa suunniteltiin alustavasti kulttuuriympäristön käsitteiden kokoamista ja 'ontologisointia' yhteistyössä Sanastokeskuksen kanssa. Suunnitelma katosi sittemmin jonnekin organisaatiouudistuksen ja resurssipulan pyörteisiin, eikä sitä tietoni mukaan olla toteuttamassa ainakaan toistaiseksi.

Olen opiskellut viimeiset kolme vuotta viestintää, mikä on vienyt näkökulmaani ja tutkimusotettani yhteiskuntatieteelliseen suuntaan. Tutkimukseni taustalla olevia tietoyhteiskunnan ilmiöitä ovat avoin tieto (Open Data) sekä e-tiede (eScience). Molemmat perustuvat ajatukselle yhteisestä sähköisestä infrastruktuurista, jossa aineistoja jaetaan avoimesti ja maksuttomasti. Yksi aineistojen avaamisen edellytys on niiden koneluettavuus, jota ontologiat puolestaan tukevat. Kirjoitin tähän teemaan liittyen yleistajuisen artikkelin "Semanttinen web, ontologiat ja avoin tieto – talkoot avoimen yhteiskunnan puolesta" Arkeologipäivillä 2011 pitämäni esitelmän pohjalta. Linkitän sen tänne, kunhan PDF-julkaisu ilmestyy SARKS:in sivuille.

Tiivistäen ja konkretisoiden:
- Toivon tutkimukseni lisäävän itseymmärrystä arkeologian alalla, helpottavan viestintää ja yhteistyötä sekä selventävän keskinäisiä rooleja.
- Jäsennetty tieto arkeologisen kulttuuriperinnön määrittelyn ja luokittelun perusteista sekä määrittelyn prosessista on arvokasta, jos/kun muinaismuistolakia ryhdytään uudistamaan.
- Tieto arkeologisen kulttuuriperinnön käsitteiden määritelmistä ja suhteista toisiinsa on oleellista toimivan ontologian muodostamiseksi.
- Ontologia mahdollistaa esimerkiksi muinaisjäännösrekisterin kehittämisen ja avaamisen avoimen tiedon periaatteiden mukaiseksi tietojärjestelmäksi.
- Ontologian avulla sähköisille tutkimusaineistoille ja dokumenteille voidaan luoda tarvittava metadata, jakaa niitä avoimena tietona ja hakea erilaisten semanttisen webin sovellusten kautta.
- Tiedon saatavuus lisää myös kansalaisten tietoisuutta sekä ymmärrystä arkeologisesta kulttuuriperinnöstä ja sitä kautta arkeologian yhteiskunnallista merkitystä.