Väitöskirjani työnimi on: "Mikä on muinaisjäännös? Arkeologisen kulttuuriperinnön ontologiat". Yhteen lauseeseen tiivistettynä: Tutkin arkeologisen kulttuuriperinnön ja muinaisjäännösten käsitteiden olemusta, rakentumista, määrittelyä ja merkitystä tietyissä sosiaalisissa tilanteissa. Osana tutkimusta muodostan arkeologista kulttuuriperintöä kuvaavista ja luokittelevista käsitteistä ontologisen käsitehierarkian eli semanttisen webin ympäristössä käytettävän koneluettavan sanaston (ontologian). Analysoin siis alamme käsitteitä, jotta osaisin järjestää ne mahdollisimman toimivaksi ontologiaksi. Otsikon "ontologiat" viittaa sekä filosofian 'oppiin olevaisesta' että konkreettiseen verkkoympäristön työkaluun.
Toistaiseksi tärkeimmälle mesenaatilleni eli vanhemmilleni olen selittänyt aiheeni jotenkin näin: Tutkin, kuinka arkeologit käyttävät sanoja "arkeologinen kulttuuriperintö" ja "muinaisjäännös", ja mitä niillä tietyissä tilanteissa tarkoitetaan. Lisäksi kokoan ja järjestän muinaisjäännösten luokittelussa tarvittavia sanoja tietokoneille tarkoitetuksi sanastoksi. Rahoittaja on hyväksynyt (ja ymmärtänyt?) tämän selityksen.
Tutkimukseni teoreettinen ja tieteenfilosofinen lähtökohta on, että arkeologinen kulttuuriperintö ja muinaisjäännökset ovat maailmassa olevia aineellisia olioita, mutta myös sosiaalisesti rakentuneita, muuttuvia ja historiallisia konstruktioita. Pyrin analysoimaan näiden konstruktioiden olemusta sekä prosessia, jossa niitä konstruoidaan. Sosiaalisena viitekehyksenä tutkimuksessani on suomalainen arkeologian ala.
Kiinnostavia ovat siis:
1) Käsitteiden määritelmät, niiden merkityssisältö ja rajautuminen - myös historiallisesta näkökulmasta. (Semanttisen webin ontologia perustuu tähän.)
2) Prosessi, jossa käsitteiden rakentuminen tapahtuu: prosessin vaiheet ja kriittiset kohdat sekä osallistujien roolit ja valta
3) Käsitteiden rakentumisen ja määrittelyn tavat ja keinot, määrittelyvallan ilmaiseminen ja käyttö.
Yhtenä oleellisena ennakko-oletuksena on akateemisen ja hallinnollisen arkeologian 'ristiriita', joka ilmenee mm. suojelun ja tutkimuksen ensisijaisuudesta ja perusteluista käytävänä keskusteluna. Muinaisjäännösten juridinen määrittelyvalta on muinaismuistolain mukaan arkeologisesta kulttuuriperinnöstä vastaavalla viranomaisella eli Museovirastolla, mutta akateeminen tiedeyhteisö on kyseenalaistanut tämän vallan toistuvasti. Tutkimukseni lisää toivottavasti ymmärrystä näiden molempien alojen sisällä sekä suhteessa toisiinsa.
Tutkimussuunnitelmani viimeisin versio on luettavissa kokonaisuudessaan Academia.edu -yhteisöpalvelussa. Samasta paikasta löytyy myös suunnitelman esittely tiiviimmässä muodossa ppt-esityksenä.
Hei Johanna,
VastaaPoistaKuulun kohderyhmään kansalaiset ja mielestäni tutkimussuunnitelmassasi on paljon tärkeitä pointteja ja avauksia laajemallakin keskustelulle. Esimerkiksi kenellä on oikeus määritellä käsitteitä ja mistä käsitteen määritysprossessissa on kyse. Nykyaikana toivotaan yleisesti yhä enemmän kansalaiskeskutelua ja -aktivismia, mutta onko se tervetullut näkökulma esim. alan hallinnon tai tutkimuksen edustajille ?
terv. Roope
Roope, mielestäni kansalaisten näkökulma on oleellinen yhteisen kulttuuriperintömme määrittelyssä. Erityisesti siis siinä, mitä haluamme suojella ja säästää jälkipolville. Luulen, että ihmiset alallamme ajattelevat niin enenevässä määrin, ainakin nuorempi polvi. Suojelu perustuu arvoille, jotka eivät ole suoraan johdettavissa tieteellisestä (arkeologisesta) tutkimuksesta, vaikka se tuottaakin hyviä perusteluja. Arvojen jäljittäminen ja punnitseminen vaatii juuri sitä keskustelua, ja toisaalta omaa tutkimustaan.
PoistaLuulen, että ristiriidat arkeologian sisällä johtuvat ainakin osittain käsitteiden epäselvyydestä: emme puhu ihan samoista asioista, vaikka käytämme samoja sanoja. Tässä riittää työsarkaa, joten joudun todennäköisesti rajaamaan kansalaisnäkökulman omassa tutkimuksessani nyt vähemmälle. Teema on kuitenkin niin kiinnostava ja tärkeä, että teen ehkä pienen näytteenomaisen kyselyn, joka voisi antaa suuntaviivoja jatkotutkimukselle.
Hei
VastaaPoistaKysymys vallasta ja siitä, kenellä on oikeus ovat tärkeitä mutta herkästi kai hiukan kliseisiäkin, vaativat varovaisuutta ja tarkkuutta. Kiinnostavaa on, millaisissa prosesseissa ja missä yhteyksissä sitä käytetään, myös se ketkä ja miksi jäävät aktiivisesti tai passiivisesti pois siitä.
Taannoin havahduin yhteen muinaismuistolakimme perusongelmista; siinä arkeologinen kulttuuriperintö ja suojeltavat muinaisjäännökset on varustettu yhtäläisyysmerkillä. Ja kaikella on samanlaiset suojelukeinot.
Käsitteiden erottaminen, muinaisjäännöksen määrittelyprosessin mukaanottaminen (ja prosessin määrittely tietysti)sekä vaihtelevat tavat tai tasot suojella helpottaisivat jo kummasti. Uskon, että tulevat uuteen lakiin kun sitä joskus laaditaan.
Arvokategoriat ja arvojen määrittely on sitten oma asiansa, jossa taitaa olla vaikea löytää ainakaan detaljitasolla pitkään pysyviä rakenteita tai ajatuksia. Suuri osa probleemeista on yhteisiä kaikelle kulttuuriperinnölle.
Yhä oikein hyödyllinen on Jonas Grundbergin Kulturarvsförvaltningens samhällsuppdrag, En introduktion till kulturarvsförvaltningens teori och praktik (taisi olla 1999?).
Mikko
Valtaan liittyviin tutkimuksiin liittyy monesti hyvin ilmeisiä "emansipatorisia pyrkimyksiä", mihin Mikon kommentti kysymysten kliseisyydestä ehkä viittaa. Valtaa, sen käyttöä ja jakautumista on kuitenkin tärkeää tarkastella tässä tapauksessa, koska se nähdään ongelmallisena ja yhtenä ristiriitojen aiheuttajana. Tarkkuus liittynee tietyn neutraaliuden säilyttämiseen.
PoistaKonstruktionistiseen lähestymistapaan kuuluu myös ajatus siitä, että konstruktiot eivät ole välttämättömästi juuri sellaisia kuin ne ovat. Sen lisäksi, että analysoin millaisia ne ovat ja miten ne ovat rakentuneet, olen tietysti kiinnostunut siitä, miksi ne ovat tietynlaisia. Valta ja siihen liittyvät intressit ollee yksi selittävä tekijä ja vaikuttava mekanismi.
Mikon havainto arkeologisen kulttuuriperinnön ja kiinteiden muinaisjäännösten rinnastamisesta on tutkimusongelmani ydintä. Muinaisjäännös suojelukohteena ja muinaisjäännös tutkimuskohteena tai tutkimuksen tuloksena ovat mielestäni myös erillisiä käsitteitä.