Päätimme viime maanantaina Suomen arkeologisen seuran vuosikokouksessa lähteä mukaan Tieteen kansalliseen termipankkiin. SARKS (käytännössä minä seuran valtuuttamana) koordinoi siis suomalaisen arkeologian alan edustusta termipankissa, kokoaa asiantuntijaryhmän ja välittää tietoa työn edistymisestä sekä termipankin kuulumisia. Kirjoitin juuri ilmestyneeseen Muinaistutkijaan 1/2013 jutun termipankista Suomen arkeologeille osoitettavan talkookutsun taustoitukseksi. Tämä blogipostaus on tiivistelmä tuosta artikkelista.
Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) on yhteistyössä mm. Helsingin yliopiston, Suomen Akatemian, Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus), Sanastokeskuksen (TSK) ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kanssa käynnistänyt Tieteen kansallinen termipankki (TTP) -hankkeen. Tarkoituksena on rakentaa kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen yhteinen, avoin ja jatkuvasti päivitettävä termitietokanta tiedeyhteisön ja kansalaisten käyttöön.
Hanke toteutetaan talkooperiaatteella yhteistyössä koko maan tutkijoiden kanssa. Termipankki tarjoaa verkossa toimivan wiki-alustan termityölle ja termeistä käytävälle keskustelulle. Tieteen termipankkia on kehitetty kolmessa pilottihankkeessa, joiden tieteenalat ovat kasvitiede, kielitiede ja oikeustiede. Pilottivaiheen nyt päätyttyä muidenkin tieteenalojen edustajat voivat perustaa omia asiantuntijaryhmiään ja ryhtyä yhdessä kokoamaan oman alansa tärkeitä termejä.
Yliopistojen ja tutkimuslaitosten on palveltava yhteiskuntaa laissa säädetyillä kansalliskielillä, suomeksi ja ruotsiksi. Siksi tieteen teossa tarvitaan omakielisiä termejä. Jos niitä ei kehitetä ja huolleta, kadotamme kyvyn yleistajuistaa tutkimusta omalle kieliyhteisöllemme, sekä suurelle yleisölle että muulle tiedeyhteisölle. Toisaalta tutkijalla täytyy olla mahdollisuus ajatella omalla äidinkielellään, niin ettei kieli rajoita ilmaisua. Suomen kieltä tieteen kielenä halutaan siis vaalia; tieteellisten termien kerääminen on osa tätä suojelutyötä. Termeihin suhtaudutaan tieteellistä tutkimusta ylläpitävänä rakenteena, joka halutaan tehdä näkyväksi.
Termipankin kehittäjät kutsuvat termityössä sovellettavaa toimintatapaa ”rajoitetuksi talkoistamiseksi”, koska ainoastaan asiantuntijastatuksen saaneet talkoolaiset pääsevät muokkaamaan oman alueensa termejä. Termeistä käytävään keskusteluun voivat kuitenkin osallistua kaikki omalla nimellään termipankkiin rekisteröityneet internetin käyttäjät. Termipankin kehittäjät toivovat, että termipankissa tehtävästä työstä tulee pysyvää, jatkuvasti rahoitettua toimintaa. Termityö on julkaisemista, yhteisöllistä työskentelyä tieteen tehtävissä. Sellaisena se on kirjattavissa meriitiksi myös julkaisu- ja ansioluetteloihin.
Kunkin tieteenalan aihealue koostuu ns. käsitesivuista, joilla saattaa esiintyä useampi synonyyminen nimitys, haluttaessa myös monella kielellä. Käsitesivuun voidaan liittää tekstin lisäksi kuvia, kaavioita, multimediaa tai linkkejä varsinaisiin artikkelisivuihin Wikipediassa. Oleellista on, että termipankkiin dokumentoituu myös termeistä käytävä keskustelu ja päivityshistoria on jäljitettävissä. Tämä auttaa esimerkiksi opiskelijoita ymmärtämään tieteellisen käsitteistön konstruktivistista luonnetta sekä havainnoimaan tieteenalojen välisiä yhteyksiä. Koulukuntien ja tutkimussuuntien erot voivat näkyä myös käännösvastineissa. Termipankin tavoitteena on luoda kokonaan uusi foorumi tieteellisen keskustelun käymiseen.
Termipankin periaatteet ja termityö ylipäätään liittyvät läheisesti omaan valmisteilla olevaan väitöskirjaani. Tutkin alamme käsitteitä ja muodostan väitöskirjani osana arkeologista kulttuuriperintöä kuvaavan ontologian eli tietokoneiden ymmärtämällä kielellä kirjoitetun sanaston. Omassa tutkimuksessani ontologian lähtökohtana ovat muinaisjäännösrekisterin sekä Metsähallituksen inventointien tietojärjestelmän asiasanat, esineellinen kulttuuriperintö rajautuu sen ulkopuolelle. Olin pohtinut ontologisoitavien käsitteiden määrittelyä ja keskusteluttamista arkeologiyhteisölle avoimella wiki-alustalla, ja termipankki tarjoaa tähän nyt oivallisen tilaisuuden.
Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen sivuille kootut keramiikkatyyppejä sekä kivi- ja rautakauden esineistöä esittelevät oppimateriaalit muodostavat vastaavan aihealueen, jonka ontologisoinnille olisi myös todellista tarvetta. Kattava, loogisesti jäsennelty sanasto on välttämätön esimerkiksi yhteisen verkossa käytettävän löytöjen luettelointityökalun kehittämiseksi. Arkeologit voivat siis ryhtyä termityöhön valmiiden sanalistojen pohjalta, vaikka yksittäisiä termejä halukkaat lisäisivätkin mielensä mukaan.
Hallinto tekee tietojärjestelmiä ja työkaluja hallinnon tarpeisiin, tieteellisen tutkimuksen tekijöillä voi olla toisenlaisia intressejä. Termipankki edistää toivottavasti akateemisen ja hallinnollisen arkeologian vuoropuhelua ja viestintää, mutta palvelee myös arkeologian harrastajia, kääntäjiä, toimittajia ja kaikkia aiheesta kiinnostuneita. Jos pohdimme yhdessä mitä tavoittelemme, löydämme todennäköisemmin ratkaisuja jotka hyödyttävät ja helpottavat tutkimuksen tekoa tulevaisuudessa. Termipankissa voimme käynnistää tämän työn ja luoda yhteisenä pääomanamme perustaa kehitykselle sekä uusille hankkeille.
LÄHTEET
HAKULINEN, A., LAITINEN, L. & NUOLIJÄRVI, P. 2010. Tieteen termitalkoisiin! Tieteessä tapahtuu 28 (4–5): 51–52. <http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/2796/2564>
LAITINEN, Lea 2012. Omakielisten termien merkitys: rinnakkaiskielisyys. Esitelmä Tieteiden talossa Tieteen kansallinen termipankki -seminaarissa 9.11.2012. <http://tieteentermipankki.fi/mediawiki/images/d/de/TTPLaitinen_9.11.pdf>
Suomen kielen lautakunta (Kotus) 2010. Vetoomus suomen kielen aseman turvaamiseksi tieteen ja korkeimman opetuksen kielenä. <http://www.kotus.fi/files/1429/Vetoomus_lautakunta_2010.pdf>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, kysy, kommentoi ja keskustele:
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.